Sivut

tiistai 9. joulukuuta 2014

Miksi? (9)

Saksassa aina, kun keskustelu kääntyy suomalaiseen koulujärjestelmään:
- Voisitko selittää, miksi koulut Suomessa ovat niin erinomaisia?

Suomessa, kun keskustelu kääntyy mediassa opettajiin:
- Osaakohan ne opettajat siellä koulussa olenkaan käyttää niitä tietokoneita?

torstai 4. joulukuuta 2014

Miksi? (8)

Migreeni.
Ei yhtään yksittäistä kohtausta tänä syksynä.
Jokainen kohtaus on tullut useamman kohtauksen kimpussa ja
epämääräistä migreeniaikaa kestänyt vähintään sen viikon.
En muista montako tällaista viikkoa syksyyn on kuulunut.

Jatkossa en vaan voi tehdä migreenissä töitä. 
En voi. En ollenkaan. 
Jos aivot ei toimi, ei olla töissä. 
Siitä uupuu hei. 

Miksi? (7)

Poliittinen päätöksenteko ja keskusteluilmapiiri.

Kuten:
Digitaaliset ylioppilaskirjoitukset. 
Lukion tuntijakouudistus.
Lukion uudet opetussuunnitelmat. 
Rahoitusperusteiden uudistaminen. 
Järjestäjäverkkouudistus. 
Uusi oppilashuololaki. 

Epäluottamus siihen, että kokonaisuus on ylipäätään kenenkään käsissä
saati menossa mielekkääseen suuntaan.
Ristiriitaiset odotukset. Vielä ristiriitaisemmat odotukset.
Omien arvojen vastaiset painotukset. Tärkeistä asioista vaikeneminen.
Kapea keskustelukulttuuri, johon mahtuu osimoilleen yksi ajatus kerrallaan.

Jokin kykenemättömyys suojata itseään tältä kaikelta.

Miksi? (6)

Olet luova, 
työlleen omistautunut (mutta et välttämättä tunnollinen)
opettaja.

Kehityt asiantuntijaksi,
koska kykenet asteittain etenevään ongelmanratkaisuun,
mikä tarkoittaa suomeksi sitä, että
et ole koskaan tyytyväinen itseesi,
koska näet aina seuraavan tason haasteita.

Olet saanut lahjaksi
havainnointikykyä 
ja kriittisyyttä. 

Huomaat luokassa kaiken ---  etenkin sen, mikä ei toimi.

Kykenet reflektoimaan omaa toimintaasi,
joten et usko tyhjiä kehuja tai mitään paisunutta minäkuvaa kovin pitkään.

Koska olet työssä yksin,
harhaudut näiden pohjalta vinoon.

Miksi? (5)

Haluat melkein pelkästään ajatella ja kirjoittaa,
mutta sillä ei elä.
Haluat olla yhteydessä ihmisiin myös.

Miksi? (4)

Työskentelet erinomaisuusyhteisössä,
jossa ahkeroidaan vakaasti ja valittamatta.
Yksi kerrallaan on siinä roolissa, että ottaa säröjä esille.
Nyt on sinun vuorosi.

Miksi? (3)

Jätä liikunta.
Lannistu ruokavaliorintamalla, yksinkertaista kaikessa,
korvaa tämän vuoksi saamatta jäänyt energia suklaalla ja cokis-lightilla.
Yritä säännöllisesti nukkua tunti, puolitoista vähemmän kuin mitä oikeasti tarvitsisit unta.

Miksi? (2)

Kuinka monta vuotta elämästäsi itse haluaisit puhua ihmisille, jotka eivät halua kuunnella?

Miksi? (1)

Johtuuko tämä kaikki runoista?

Olen avannut mieleni alitajuiselle ja herkistänyt katsettani entisestään.

Sellainen, mistä olen ennen selvinnyt,
tulee nyt suojauksen läpi.


Open "burnout-loma" alkaa oikeasti tänään

Tänään on ensimmäinen päivä, jonka vietän yksin.
Aiemmat menivät sairaan lapsen kanssa oleillessa. En kertonut omalleni, että olen sairaslomalla. En vaan vielä osaa selitää tätä. En ymmärrä itsekään. En tiedä, onko tämä oikein oikein...

Nyt on sitten ensimmäisen kerran varaa ihan vaan lösähtää,
kun kerran minut on määrätty tällaiseen.

Kyyneleet nousevat helposti, kun ajattelen työtä ja siihen liittyviä vaikeita asioita,
etenkään tuen ja lohdutuksen tarvetta.
Itkeminen on himpun sellaista etäistä, että katson itseäni,
kuinka se nyt noin herkkä on, kun eihän tässä nyt ihan niin isoa 
hätää pitäisi olla. 

Ei pitäisi olla mitään. Olenhan minä selvinnyt viisitoista vuotta töissä
liikoja kilahtelematta ja uupumatta. Aina on ollut hankalia ja rasittavia puolia työssä, mutta myös innostusta ja iloa ja kiitollisuuttakin omasta ammatista.
Nyt näiden tasapaino on jotenkin muuttunut.

Työn palkitsevuus on tullut jotenkin vaikeammaksi saavuttaa.

Eilen olin muussa kokouksessa,
jossa aikuinen ihminen silmiin katsoen kertoo, miten paljon hän pitää tavastani olla mukana eräässä meille tärkeässä fb-keskustelussa. Aito, pyytämättä tuleva kommentti.
Kokemus siitä, että tapaani tehdä ja olla arvostetaan ja sillä on merkitystä.

Miten huikean paljon vaikeampi sitä on saavuttaa opetustyössä
(aineenopetus, vaihtuvat opiskelijaryhmät).

Eivät teinit jää tunnin jälkeen kiittämään opettajaa siitä,
että opettaja on onnistunut sanoittamaan jotakin hienosti
tai virittämään jonkin heitä koskettaneen ajatuksen
oppitunnin tehtäviin...

Kaikki palaute pitäisi lukea rivien välistä
ja minä olen nyt menettänyt sen taidon. 
Näen rivien välissä niin paljon
muutakin.

Saan palautelappusilla tms. ihan hyvää palautetta, mutta en ole edes halunnut pyytää kurssipalautteita tänä vuonna. Jokin siinäkin niin tökkii. Ehkä se, että palaute ei välttämättä kohdistu olennaiseen. Ja tiedän aika hyvin, mitä lapuissa tyypillisesti sanotaan. Eivätkä ne asiat tunnu nyt kovin koskettavan minua, vaikka olisivat myönteisiä. En myöskään halua olla jatkuvan suoritusarvioinnin kohteena.

Tämä tuntumisen puute
on varmaan nyt sitä burnout-piirrettä tässä.

Tuntuu kyllä hulluta, että tämän pitäisi selvitä kotona erityksissä olemalla!
Lääkäri olisi kirjoittanut suorilta sairasloman jouluun saakka.

Tässä on vähän liian same-old-same-old ope ratkoo kaikki tärkeät kysymykset viime kädessä yksin meininki. Nyt tämän open pitäisi ratkoa sitä, että kenelle ylipäätään voisi puhua.

Voi olla, että tämä ope hieman kärjistää asioita yksityisessä blogissaan.