Sivut

maanantai 16. joulukuuta 2013

Loman odotusta ja Pajun uusi taito

Jokainen päivä tuo joulua ja lomaa lähemmäksi. 
Aamulla ajattelen: duracel-pupu-päivä.
Kesken päivän kevennän vähän ja jätän yhden tekemättä.
Muuten puputan menemään. 
Töistä tullessa olen iloisempi, kuin sinne mennessä.

Illalla käyn kirjastossa.
Pojat lukevat salaperäsiä tarinoita. 
Timotei on nyt innostunut kirjoista.

Paju sitten luki juuri ensimmäisen kirjansa!
Paju oppii asioita omapäisesti ja harppauksittain.
Syksyllä huomasin äkkiä, että hän osaa laskea. Osaa kymmenylitykset ja laskee tarvittaessa vaikka tuhansilla. Helpot jakolaskut sujuu ja kertolaskua päättelee. Timotein, tokaluokkalaisen, matikan tehtävät sujuvat Pajultakin usein ihan hyvin, vaikka toki vähän hitaammin. 
Nyt sitten oppi lukemaan ihan omia aikojaan äänteitä miettimällä. Nopeammin ja nuorempana kuin muut tässä perheessä. 
Äänteitä kuitenkin vielä puuttuu. Kunpa ärrätäry löytyisi pian! 

Yritän valaa itseeni voimaa kynttilöillä ja joulumusiikilla. 
Vielä muutama pitkä päivä - ei aivan duracel-tasoa kuitenkaan... 



perjantai 13. joulukuuta 2013

Joulupukki uskoo minuun

Maailma on valahtanut mustaksi.
Päivät kuluvat jähmeästi yksi kerrallaan.
Tuleeko se, mitä odotan? 
Kiipiikö joulu sivuitse ohi?

Minä en enää usko joulupukkiin. 
Joulupukki kyllä tuntuu uskovan paljossa äiteihin.
Päätökset ja valinnat jäävät äitien harteille. 
Tontun taskut täyttyvät äitien salaisista varastoista. 

Kynttilät puskevat sitkeästi pimeyttä kauemmaksi.
Yöllä kaikki valot sammuvat ja
puut taipuvat harmaata taivasta vasten. 
Kohdistan katseen jouluvalopitseihin. 

Minä en usko enää joulupukkiin, 
mutta hyvään minä uskon, 
lepoon ja yhdessä oloon.
Katsoin Lucia kulkuetta ja aloin ikävöidä 
nuoruusaikojen kirkkoa. 

Tuuli valelee taloa villeillä ilmapatsaillaan. 
Pimeyden ja valon, lämmön ja kylmyyden 
risteyksessä odotan kuitenkin vielä, 
Uskon minäkin äiteihin ja äitien ihmeisiin. 

tiistai 10. joulukuuta 2013

Iltalaulu (arkinen, jääsiipinen)

I
Pojat olivat tänään pitkään ulkona.
Pihaan on rakennettu lumivalleja ja suunniteltu hienoja taisteluita olemattomia vihollisia vastaan.

Iltapalan jälkeen Paju kiipesi syliin ja sanoi:
Nyt tulen lataukseen. En saa muuten iltatoimia käyntiin.

Eskarissa oli mukana Pikkumetsän esiaapinen.
Luin kaikki sanat, poika ilmoitti.
Paju osaa laskea ihmeitä ja nyt näköjään oppii lukemaankin.
Ässä ja ärrä odottavat vielä jonkun nurkan takana.

Tytär oli iltapäivän yksin,
kun minulla on pitkiä työpäiviä.
Huomaa minut, hän sanoo kesken iltapalan valmistelujen.

Ei minulla ole mitään tärkeämpää kuin nämä lapset.

II
Kahdeksan päivää töitä ennen joululomaa.
Odotan pakoa omaan elämääni
kuin salaiseen puutarhaan.
Olen paikoin kopertunut, paikoin kulunut paperinohueksi.

Lomalla asetun paikalleni ja toivon,
että rakennan itselleni kotelon
ja kasvatan siipiä,
kevättalven ylikantavia jääsiipiä
- niitä minä tarvitsen!

Niillä nousen yhtä ylemmäksi.
Näen viisaammin ja hyvin.
Niillä kevennän askelet kynnysten yli.
Pelkään vähemmän, jaksan enemmän
tai ainakin tarvittavan.


III
Joulun lämpö tulee meille joulusta itsestään.
En laita melkein mitään.
Olen ajatellut, että tämä joulu saa olla yksinkertainen.




Ravistan selästäni kaikkipuuhastelevan kontrolloijan taakkaa

Minun osani on nähdä.

En ole hallitsija, en luoja -
havainnoija vain.
En voi määrätä, mitkä muodot ilmestyvät,
enkä muuttaa niitä toisiksi.

Mitä näen, sen kerron.

Melkein niin
yksinkertaista
se on.


maanantai 9. joulukuuta 2013

Tietoisuus

Minä tiedän, minkälaista on olla kuollut, 
Paju sanoo. 
Silloin, kun nukkuu, eikä näe unta, 
on kuin ei olisi olemassakaan
ja kun herää,
tulee taas olevaksi. 

Paju on tässä asiassa Sokrateen linjoilla.
Onneksi hänen ei tarvitse valita, 
joisiko myrkkymaljan vai ei. 

Minulla on tämä paikka katsoa, 
miten lapsi ehkä ensimmäisiä kertoja 
sanoittaa tietoisuutensa siitä, että hänellä on tietoisuus. 

Olisinpa tarkempi.
Kirjoittaisinpa enemmän ylös. 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Etsitään


1. 
Etsitään ihmisrakasta mummoa, jolla on hyvät leivinuuniominaisuudet: lämpöä, kärsivällisyyttä, läsnäoloa. 
Tehtävä edellyttää psykologista silmää, huumoria ja suhteellisuudentajua.
Keittotaito on eduksi, 
                        myös eritysruokavaliot. 

2. 
Etsitään pientä tyttöä, joka teki vääriä johtopäätöksiä. Halutaan selittää ja korjata asia, antaa uusi mahdollisuus, muutamia valkosivuisia vihkoja ja paljon aikaa. 

3. 
Etsitään maailmanparantajia ja muita mietteliäitä istumaan kiireettöminä teepannun ja kynttilän ympärille. 

4. 
Etsitään erästä, jonka sijainti tiedetään, mutta joka ei kuitenkaan ole siellä. 
Pyydetään häntä palaamaan takaisin, täyttämään aukot, seisomaan omalla paikallaa ketjussa, 
sillä näin tämä ei kertakaikkiaan toimi; 
helminauhaan ei voi tehdä aukkoa ilman, että jotkin helmet valuvat erilleen ja päätyvät lattian lautojen väliin. 
Kaikkia asiasta tietäviä pyydetään puuttumaan tapahtumien kulkuun. Asiassa vastuullisia vaaditaan ilmoittautumaan ja kääntämään ajan pyörää. 

5. 
Etsitään henkilöä, jolla on hyvä suuntavaisto ja selkeät arvot; sellaista, joka suhtautuu asioihin rauhallisesti ja nöyrästi.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

21.10.2013

"riittää, että aika kulkee ja me olemme
katsomme viivaa, jonka se piirtää
katsomme mahdollisuuksia, vältämme mahdottomuuksia

tänäkin iltana rosoinen ja epävireinen riittää, epätasainen ympyrä harmaalla paperilla, pieni arkinen kosketus" 

Tänäänkin näin. 
Itselleni muistutukseksi. 


Pieni elonmerkki

Jonkilainen taitos on kohdalla töissä.

Huokaisu
ja taakse jättäminen.

Vähän hämmentynyt odotus
ennen kuin uusi tempaa mukaansa.

Ensi viikolla on tavallista enemmän hiljaisuutta
ja jopa etätyöpäiviä.

Lapset ovat iloni nyt.

Tänään lakaisin jo melkein maatuvia lehtiä
ja korjasin vielä versonutta lehtipersiljaa,
kävelin vähän raskaasti, kevennyin tuulesta silti.

Sisäisen lapsen lisäksi minussa taitaa
olla jo sisäinen mummokin.

Olen ollut liian kapeasti pitkään.
Tahtoisin lähteä liehumaan,
mutta hiljaa,
en itsestäni meteliä pitäen.

Taitan kirjan kiinni,
taitan yönseudun viikon rajaksi.
(Tässä kohden tarvitsisin koiran tuhinaa ja turkin lämpöä.)

Ravistan itseni.
Tassutan yläkertaan.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Lauantaityöpäivä ennen kiireistä viikkoa

Lauantaityöpäivä.
Viime viikolla kaksi sairaslomapäivää.
Väsymys. Äänen oikkuilut.

Illan päättyessä kehoni painuu raskaana tuoliin,
selkäranka kannattelee minua.
Ajattelen, että valitsen tarkemmin, mihin tartun.
Yksinkertaista ja olennaista,
lähellä olevaa ja konkreettista,
merkityksellistä, omakohtaista.
Marraskuussa lähennyn "luostarielämää",
en hajota itseäni niin kovin.
Pelkistyn.

En ole rauhassa,
mutta aion katsoa niin lähelle ja niin harvoihin kohteisiin,
että voin olla rauhallinen.

Kirjoitan, ennemmin kuin selaan. 
Luen ennemmin kuin katson. 
Pysähdyn olennaisten edessä. 
Teen työtä, ojentaudun,
tunnen maan kannattelevan minua.
Se, mikä ei ole tarpeen, kimpoaa pois 
tästä tilasta, jonka olen itselleni varjellut. 
Tähän tilaan asetun olemaan
ja siihen tuon itseni ja voimani. 

Lauantaityöpäivän iltana
olen väsynyt ja vielä vähän kipeä
ja saan lohtua näistä ajatuksista, joiden on
määrä kantaa minua kiireen ja hälyn läpi.
Melkein haluan luovuttaa,
mutta jos katson tarpeeksi lähelle,
näen tarpeeksi vähän. Voin aloittaa siitä.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Näemme kaiken jonkin ajatuksen läpi

Olen vihainen.

Haluaisin sanoa:

"Heitetään pois väsyttävät ihanteet. 
Otetaan paljas totuus silmien eteen."

Mutta näemme kaiken jonkin ajatuksen läpi.

Jokin ajatus on aina valittava tai jokin sana,
joka rajaa yhden sisään, toisen ulos,
joka piirtää viivan,
vaatettaa paljauden.

Valitulla sanalla on omat seurauksensa.

Vaikenemisella on omat seurauksensa.

Hengitystä voi pidättää
vain lyhyen aikaa.

Olen vihainen

ja niinkuin sanat, jotka olemme tähän asti valinneet, sen meille näyttävät,
minä vastustan hyvää.
Joka sanoo jotakin hyväksi sanottua vastaan,
rajautuu helposti hyvänä pidetyn ulkopuolelle.
Ei moni halua olla paha.

Mutta vaikenemisella on omat seurauksensa.

Minussa vain on liikaa vaativuutta
ja ihanteellisuutta.
En ole oikea apu tähän tilanteeseen. 

Voisinpa kutsua maailmankaikkeudesta
toiset voimat avukseni.
Kutsuisin velhon, jolla olisi valta käyttää uusia sanoja,
paljastaa kätkettyä ja siirtää rajoja.

Taakkojen siirtämiseen
tarvittaisiin taikavoimaa.