Kalenterissa on pitkä valkoinen sarake,
johon ei ole pakko kirjoittaa mitään.
Viime viikolla kirjoitin siihen violetilla sen,
mitä aioin tehdä.
Nyt katson merkintää ja se höpisee minussa levottomasti.
Minulla on tyhjä ja tarttumaton olo,
sellainen, joka tuhlaa aikaa ja syö suklaata.
Merkitsenkö kalenteriin: tuhlaa aikaa
ja syö suklaata?
Pyyhin kaiken pois.
Yhdellä sormella tartun, toisella päästän irti,
kahdeksalla naputtelen pöydän reunaa.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Voihan vehnä!
Tänään lipesin taas selkeytysruokavaliosta. En ole mitenkään hyvä ehdottomuudessa, enkä ein sanomisessa mitä tulee jonkun toisen valmistamiin herkkuihin. Niinpä päädyin muuten rauhaisan päivän jälkeen syömään rakkaan tekemää vehnäpohjaista piirakkaa. Kasasin lautaselle kasviksia ja palan piirakkaa. Nyt olo on aivan yhtä surkea, kuin edellisellä kerrallakin. Aamupäivällä tästä ei ollut tietoakaan. Näyttää aika selvältä, että (ainakin) vehnä on minulta syksyllä löydetyn kurkkurefluksin kannalta surkean epäsopiva ruoka-aine.
Hyvät uutiset: Näyttää siltä, että vehnää välttämällä on mahdollista saada refluksioireita aisoihin.
Huonot uutiset: Pitäisi pystyä välttämään vehnää :(
Olen hämmästynyt näistä oireista, joista juuri nyt kärsin - pienen piirakkapalan vuoksi. Kontrasti selkeytyspäiviin on niin ilmeinen.
Aiemmin olen syönyt vehnää enemmän tai vähemmän joka päivä ja olo on kyllä ollut sen mukainen. Niiden enemmän päivien perusteella aloin jossain vaiheessa epäillä vehnää, vaikka se ei taida olla tyypillisellä refluksiruokavaliolistalla.
Mutta olenko sittenkään yhtään valmistautunut siihen, että minun pitäisi OIKEASTI alkaa välttää vehnää ja mahdollisesti pysyvästi? En tosiaan. Totuttautumista tämä vaatii. Ja vähän suremista ja luopumista. (Ja tietysti jatkoselvittelyä ja varmistamista).
Näillä näppäimillä selkeytysruokavalio siis jatkuu ja nyt yritän saada nämä tunnetut pahakseni kokonaan vältetyksi niin, että saan myös kokea, miltä tuntuu elää ilman niiden aiheuttamia oireita.
Vähän rankalta tuntuu. Ehkä hitunen suklaata kannattaa pitää ohjelmassa :).
Hyvät uutiset: Näyttää siltä, että vehnää välttämällä on mahdollista saada refluksioireita aisoihin.
Huonot uutiset: Pitäisi pystyä välttämään vehnää :(
Olen hämmästynyt näistä oireista, joista juuri nyt kärsin - pienen piirakkapalan vuoksi. Kontrasti selkeytyspäiviin on niin ilmeinen.
Aiemmin olen syönyt vehnää enemmän tai vähemmän joka päivä ja olo on kyllä ollut sen mukainen. Niiden enemmän päivien perusteella aloin jossain vaiheessa epäillä vehnää, vaikka se ei taida olla tyypillisellä refluksiruokavaliolistalla.
Mutta olenko sittenkään yhtään valmistautunut siihen, että minun pitäisi OIKEASTI alkaa välttää vehnää ja mahdollisesti pysyvästi? En tosiaan. Totuttautumista tämä vaatii. Ja vähän suremista ja luopumista. (Ja tietysti jatkoselvittelyä ja varmistamista).
Näillä näppäimillä selkeytysruokavalio siis jatkuu ja nyt yritän saada nämä tunnetut pahakseni kokonaan vältetyksi niin, että saan myös kokea, miltä tuntuu elää ilman niiden aiheuttamia oireita.
Vähän rankalta tuntuu. Ehkä hitunen suklaata kannattaa pitää ohjelmassa :).
Kohti viikon loppua
Arkiviikko loppui koulutuspäivään.
Jotenkin mielsin sen poikkeustilanteeksi ulkonasyömisineen ja matkoineen.
Ravintolassa söin runsaan aterian, jossa oli vehnää ja maitotuotteita.
Suklaa kuului myös päivän ohjelmaan.
Jos edellisessä postauksessa epäilin kärsiväni valjusti ja epämääräisesti,
ei kärsimys tässä tapauksessa - viiden päivän selkeytyskuurin jälkeen - tuntunut pelkästään valjulta ja epämääräiseltä, vaan aivan selkeältä. Ja niin tutulta. Tältä minusta on tuntunut monta, monta kertaa. Mutta ei kertaakaan aiemmin selkeytysviikon aikana.
Ok. Poikkeuspäivän jälkeen elämä jatkuu ns. selkeytysruokavaliolla.
Toivottavasti seuraavaan viikkoon kuuluisi vähemmän "pieniä poikkeuksia", niin että tosiaan pääsisin siihen selkeyteen vielä. Ajatushan olisi rakentaa selkeä välttämisjakso ja sitten palauttaa rauhassa, yksi kerrallaan vältettyjä ruoka-aineita ja seurata, mistä mitäkin seuraa.
Tänään on tarkoitus selkeyttää vaatekaappia.
Minulla on jotenkin epäkäytännöllinen tila vaatteiden säilytykseen.
Tai jostain syystä vaan en saa sitä toimimaan.
Yksi syy on se, että vuodenaikoja vaan on liikaa! Tai vaatteita on liikaa. Eri elämänvaiheita ja kokoja on liikaa. Enkä ole osannut luopua.
Minulla on odottamassa vaatteita, joita en tällä hetkellä käytä.
En ole osannut päättää, olisiko vastuullisempaa odottaa ja mahdollisesti käyttää niitä vielä joskus sen sijaan, että ostaisin sitten myöhemmin uusia vai kierrättää kaikki nyt pois mahdollisesti muiden hyödyksi, mutta myös varsin mahdollisesti siirtää ongelmaa eteenpäin.
Pitäisi ilmeisesti olla tiedossa sellainen kierrätyskohde, jossa vaatteita oikeasti tarvitaan.
Ja malttia siinä, etten osta uutta. Sitä malttia jonkin verran onkin.
Nyt joka tapauksessa hilppasen vaatehuoneeseen ja teen kevätkatsauksen.
Ja jatkan selkeytystä - myös siinä toivossa, etten tarvitse ostaa uutta mekkoa niihin sukulaisen keväthäihin.
Jotenkin mielsin sen poikkeustilanteeksi ulkonasyömisineen ja matkoineen.
Ravintolassa söin runsaan aterian, jossa oli vehnää ja maitotuotteita.
Suklaa kuului myös päivän ohjelmaan.
Jos edellisessä postauksessa epäilin kärsiväni valjusti ja epämääräisesti,
ei kärsimys tässä tapauksessa - viiden päivän selkeytyskuurin jälkeen - tuntunut pelkästään valjulta ja epämääräiseltä, vaan aivan selkeältä. Ja niin tutulta. Tältä minusta on tuntunut monta, monta kertaa. Mutta ei kertaakaan aiemmin selkeytysviikon aikana.
Ok. Poikkeuspäivän jälkeen elämä jatkuu ns. selkeytysruokavaliolla.
Toivottavasti seuraavaan viikkoon kuuluisi vähemmän "pieniä poikkeuksia", niin että tosiaan pääsisin siihen selkeyteen vielä. Ajatushan olisi rakentaa selkeä välttämisjakso ja sitten palauttaa rauhassa, yksi kerrallaan vältettyjä ruoka-aineita ja seurata, mistä mitäkin seuraa.
Tänään on tarkoitus selkeyttää vaatekaappia.
Minulla on jotenkin epäkäytännöllinen tila vaatteiden säilytykseen.
Tai jostain syystä vaan en saa sitä toimimaan.
Yksi syy on se, että vuodenaikoja vaan on liikaa! Tai vaatteita on liikaa. Eri elämänvaiheita ja kokoja on liikaa. Enkä ole osannut luopua.
Minulla on odottamassa vaatteita, joita en tällä hetkellä käytä.
En ole osannut päättää, olisiko vastuullisempaa odottaa ja mahdollisesti käyttää niitä vielä joskus sen sijaan, että ostaisin sitten myöhemmin uusia vai kierrättää kaikki nyt pois mahdollisesti muiden hyödyksi, mutta myös varsin mahdollisesti siirtää ongelmaa eteenpäin.
Pitäisi ilmeisesti olla tiedossa sellainen kierrätyskohde, jossa vaatteita oikeasti tarvitaan.
Ja malttia siinä, etten osta uutta. Sitä malttia jonkin verran onkin.
Nyt joka tapauksessa hilppasen vaatehuoneeseen ja teen kevätkatsauksen.
Ja jatkan selkeytystä - myös siinä toivossa, etten tarvitse ostaa uutta mekkoa niihin sukulaisen keväthäihin.
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Viisi viikkoa oikeaa ruokaa
Viiden viikon päästä olen menossa häihin.
Pitäisi mahtua mekkoon.
On kaunis mekko,
mutta kummasti kireä.
Ei taida olla parempaa aikaa sanoa hyvästit turhalle makealle
ja muulle terveyttä rapauttavalle.
Olen tässä jo jonkin aikaa vähän haudutellut, että vaihdan vihreälle ja vireälle,
ja vaihtanutkin vähän ja saanut vähän ratkottua pulmia,
voinut pikkuisen paremmin,
ihan selkeästi.
Minulla on aivan selkeästi niin, että tietyt ruoka-aineet eivät oikein sovi.
(Minähän se olen noille entisille mega-allergikkoilleni geenit välittänyt.)
Mutta, kun se ei ole IHAN selvää ja eikä ole tarkkaa diagnoosia paperilla,
eikä aivan välitöntä, eikä aivan säännönmukaista uhkaa,
niin en meinaa millään saada pidettyä itseäni ruodussa.
Kärsin sitten valjusti ja epämääräisesti ja saamatta ihan tarkkaan selvää, mikä aiheuttaa mitäkin.
En saa toteutettua itselleni sellaista selkeää välttämis-altistusvaiheita sisältävää tutkimusta,
jollaisen tekisin epäilemättä ja välittömästi omalle lapselleni, jos hällä olisi osakin näistä oireista.
Itsensä kohdalla vaan voi olla välittämättä
ja kärsiä valjusti ja epämääräisesti.
Ei halua olla vaivaksi, eikä toisaalta kieltäytyä mistään.
Selkeytyskuuri ruuansulatukselle
ja muutama kilo alas.
Se olisi nyt tarpeen.
Selkeytyskuurin kiellettyjen listasta uhkaa tulla pitkä.
Osa on refluksi-oireiden vuoksi, osa allergiaa muistuttavien oireiden,
osa ihan yleiskehollisesti vaan huono.
VÄLTETTÄVIEN LISTA
SUOSITTAVIEN LISTA
Itse oikeista raaka-aineista tehtyä niin paljolti, kuin suinkin on mahdollista.
Eikä olis pakko napostella.
***
Ajattelin vähän seurailla blogissa, kuinka tässä käy ja miten edistyn.
Pääosin maidottomalla (jos juustoa ja voita ei lasketa) olen tässä ollutkin ja
hyvältä tuntuu.
Muutenkin em. trendejä olen suosinut,
nyt yritän vaan vähän suoraviivaistaa,
niin että saisin tuon välttämisaltistustyyppisen selkeyden mukaan.
Sokerin välttäminen tuo eniten toivoa sen mekon suhteen...
Luvassa on ruokasuunnitelmia ja muita havaintoja.
Toisena pääsiäispäivänä tarjolla on salaattia ja lihoja muulle perheelle pitataskuissa tarjottuna.
Illan vieraille on tarjolla kalkkunaliemeen tehtyä porkkanakookossosekeittoa, ruisleipää ja salaattia.
Pitäisi mahtua mekkoon.
On kaunis mekko,
mutta kummasti kireä.
Ei taida olla parempaa aikaa sanoa hyvästit turhalle makealle
ja muulle terveyttä rapauttavalle.
Olen tässä jo jonkin aikaa vähän haudutellut, että vaihdan vihreälle ja vireälle,
ja vaihtanutkin vähän ja saanut vähän ratkottua pulmia,
voinut pikkuisen paremmin,
ihan selkeästi.
Minulla on aivan selkeästi niin, että tietyt ruoka-aineet eivät oikein sovi.
(Minähän se olen noille entisille mega-allergikkoilleni geenit välittänyt.)
Mutta, kun se ei ole IHAN selvää ja eikä ole tarkkaa diagnoosia paperilla,
eikä aivan välitöntä, eikä aivan säännönmukaista uhkaa,
niin en meinaa millään saada pidettyä itseäni ruodussa.
Kärsin sitten valjusti ja epämääräisesti ja saamatta ihan tarkkaan selvää, mikä aiheuttaa mitäkin.
En saa toteutettua itselleni sellaista selkeää välttämis-altistusvaiheita sisältävää tutkimusta,
jollaisen tekisin epäilemättä ja välittömästi omalle lapselleni, jos hällä olisi osakin näistä oireista.
Itsensä kohdalla vaan voi olla välittämättä
ja kärsiä valjusti ja epämääräisesti.
Ei halua olla vaivaksi, eikä toisaalta kieltäytyä mistään.
Selkeytyskuuri ruuansulatukselle
ja muutama kilo alas.
Se olisi nyt tarpeen.
Selkeytyskuurin kiellettyjen listasta uhkaa tulla pitkä.
Osa on refluksi-oireiden vuoksi, osa allergiaa muistuttavien oireiden,
osa ihan yleiskehollisesti vaan huono.
VÄLTETTÄVIEN LISTA
- Ei sokeria (siis liikaa, ihan vähän jossain sitäkin tarvitaan).
- Ei vehnää (tällä saan oletettavasti refluksioireita hallintaan).
- Ei hiilihappojuomia (em. syyt).
- Ei maitoa tai maitotuotteita (koska ne nyt vaan ei toimi; tästä on hieman koholla allergiatestin tulokset, joita lääkäri ei pitänyt minään, en sitten niin minäkään, mutta jotain epäsopivuutta näihin liittyy...)
- Kunnolla hapatettua juustoa siedän vai toivonko vain? Tästä en ole varma. Ensin juustokin siis pois ja sitten parin viikon päästä altistan ja katson.
- Ei tiettyjä öljyjä (terveyden ja refluksioireiden vuoksi).
SUOSITTAVIEN LISTA
- Paljon vihanneksia, monenlaisia, tuoreita, kypsennettyjä, kaikkia värejä.
- Paljon vihreää.
- Hapatettuja juttuja. Cortidoa ja muutakin, ruuansulatukselle tueksi.
- Hedelmiä, pähkinöitä, kanamunaa kalaa ja lihaa kohtuudella ja tarpeeksi.
- Voita ja oliiviöljyä siellä täällä.
Itse oikeista raaka-aineista tehtyä niin paljolti, kuin suinkin on mahdollista.
Eikä olis pakko napostella.
***
Ajattelin vähän seurailla blogissa, kuinka tässä käy ja miten edistyn.
Pääosin maidottomalla (jos juustoa ja voita ei lasketa) olen tässä ollutkin ja
hyvältä tuntuu.
Muutenkin em. trendejä olen suosinut,
nyt yritän vaan vähän suoraviivaistaa,
niin että saisin tuon välttämisaltistustyyppisen selkeyden mukaan.
Sokerin välttäminen tuo eniten toivoa sen mekon suhteen...
Luvassa on ruokasuunnitelmia ja muita havaintoja.
Toisena pääsiäispäivänä tarjolla on salaattia ja lihoja muulle perheelle pitataskuissa tarjottuna.
Illan vieraille on tarjolla kalkkunaliemeen tehtyä porkkanakookossosekeittoa, ruisleipää ja salaattia.
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
Kevät ei jää
Toissapäivänä auto jäätyi melkein kiinni lätäkköön.
Kaivoimme, lapioimme jäätä, kuulimme solinaa lumikinosten lomasta.
Tänään mies teki puron.
Lätäkkö on jo melkein tyhjä.
Jää, jota voi murtaa, kuuluu kevääseen.
Se on kylmää, mutta se haurastuu ja antaa periksi.
Minulla on kimppu kauniita tulpaaneja.
Parsat maistuivat hyviltä.
Söin muutakin vihreää.
Puhuin miehen kanssa koko päivän,
punnittiin aikoja ja aikomuksia,
aikojen vaihtumisia.
Elämä ei ole koskaan samaa, yhden vaiheen jälkeen tulee toinen
ja jotenkin kuitenkin yllätyn siitä, luulen kaiken pysyvän samana,
luulen itseni pysyvän samana,
olen sopeutunut olevaan, mutta se onkin jo melkein ohi.
Teimme ajatuspolkuja sen varalle, mitä luulemme tulevaksi,
niissä vuodet kuulostavat loikilta ja ymmärrän, ettei ole tätä ikuisesti,
ei mitään ikuisesti,
vaan kaikki muuttuu.
Kevät ei jää,
en ollut ikuisesti opiskelija,
loppujen lopuksi en ollut pitkään lapseton nuori ammattilainen (vaikka pitkältä se tuntui),
en olekaan ikuisesti pienten lasten äiti (vaikka ehdin jo melkein kymmeneksi vuodeksi asettua),
joskus tämäkin vaihe on takana ja näyttää jälkikäteen lyhyeltä ja ehkä jäsentymättömältä,
arjelta ja seikkailulta samassa paketissa.
Pelkosieluisena olen
huono haaveilemaan tulevasta ja hyvä tyytymään olevaan.
Mutta lähitulevaisuutta yritän kyllä komentaa: kevään on tultava
ja kävelykengät saatava kopsumaan.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Suunnitelen surmaa pääsiäisen jälkeen
Ostin palan lammasta. Käärin sen marinadiin ja toivon parasta.
Ensimmäinen kerta.
Tilasin maatilalta puolikkaan luomupossun.
Ajattelen, kuinka se nyt vielä tepastelee karsinassaan.
Yhtenä päivänä se lahdataan minun pyynnöstäni.
Melkein kuin painaisi itse liipasinta.
Pääsiäiselle meillä ei ole perinteitä.
Tuntuu vähän tyhjältä.
Kukaan ei syö mämmiä, rahkaherkkuja en uskalla itselle tarjota.
Ostin punajuuria ja suunnittelen värjääväni kanamunia niiden keitinliemessä.
Parsaakin ostin. Meksikolaista!
Täällä ei kasva pääsiäisenä se ensimmäinenkään vihannes.
Tai no, herneenversoja on jo syöty.
Luen kirjaa, jossa pohditaan lihan syöntiä (entisen) kasvissyöjän silmin.
Samaistuin kohtaan, jossa vegaaniaatteinen viljelijä päätyy ristiriitaisin mielin rusentamaan käsin toukkia puutarhastaan.
Minulla on kaunaa sekä etanoiden että rusakkojen suuntaan.
Ja nyt sitten olen tilannut possun tapettavaksi.
Moninaisten elämänkäänteiden vuoksi olen jo aika pitkään ollut entinen kasvissyöjä.
Tässä vaiheessa alkaa tuntua vastuullisemmalta kohdata tosiasiat.
Possu elää tänään. Possu kuolee lähiviikkoina. Possu ravitsee meitä.
Yritän käyttää siitä kaiken, mitä suinkin osaan.
Surffailuhistoriastani löytyy tällä hetkellä aika outoja ruokalajeja.
Meksikolaista parsaa en osaa selittää. Matkalla kauppaan ajattelin, että ei kyllä parsa kuulu tähän säähän eikä tähän aikaan.
Sitten yksi kimppu ei ollutkaan niin nyhveröinen kuin ne muut.
Eskapismia lumikinosten keskellä?
Toisaalta kaalilla ja porkkanoillakin on rajansa.
Lammasta ja parsaa.
Vähän passioita taustalle.
Ehkä siitä tulee pääsiäinen.
Ensimmäinen kerta.
Tilasin maatilalta puolikkaan luomupossun.
Ajattelen, kuinka se nyt vielä tepastelee karsinassaan.
Yhtenä päivänä se lahdataan minun pyynnöstäni.
Melkein kuin painaisi itse liipasinta.
Pääsiäiselle meillä ei ole perinteitä.
Tuntuu vähän tyhjältä.
Kukaan ei syö mämmiä, rahkaherkkuja en uskalla itselle tarjota.
Ostin punajuuria ja suunnittelen värjääväni kanamunia niiden keitinliemessä.
Parsaakin ostin. Meksikolaista!
Täällä ei kasva pääsiäisenä se ensimmäinenkään vihannes.
Tai no, herneenversoja on jo syöty.
Luen kirjaa, jossa pohditaan lihan syöntiä (entisen) kasvissyöjän silmin.
Samaistuin kohtaan, jossa vegaaniaatteinen viljelijä päätyy ristiriitaisin mielin rusentamaan käsin toukkia puutarhastaan.
Minulla on kaunaa sekä etanoiden että rusakkojen suuntaan.
Ja nyt sitten olen tilannut possun tapettavaksi.
Moninaisten elämänkäänteiden vuoksi olen jo aika pitkään ollut entinen kasvissyöjä.
Tässä vaiheessa alkaa tuntua vastuullisemmalta kohdata tosiasiat.
Possu elää tänään. Possu kuolee lähiviikkoina. Possu ravitsee meitä.
Yritän käyttää siitä kaiken, mitä suinkin osaan.
Surffailuhistoriastani löytyy tällä hetkellä aika outoja ruokalajeja.
Meksikolaista parsaa en osaa selittää. Matkalla kauppaan ajattelin, että ei kyllä parsa kuulu tähän säähän eikä tähän aikaan.
Sitten yksi kimppu ei ollutkaan niin nyhveröinen kuin ne muut.
Eskapismia lumikinosten keskellä?
Toisaalta kaalilla ja porkkanoillakin on rajansa.
Lammasta ja parsaa.
Vähän passioita taustalle.
Ehkä siitä tulee pääsiäinen.
torstai 14. maaliskuuta 2013
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Tänään
Tänään oli mukavan lyhyt työpäivä.
Tänään ajattelin ääneen.
Tänään koin epävarmuutta.
Tänään koin lämpöä.
Ja epäonnistumista
ja lannistumista,
puhdittumista ja lannistumisen pelkoa.
Astuin ylös portaita epävarmana ja levottomana
ja toisaalta vakaana ja rauhallisena samaan aikaan.
Näin itseni sivusilmältä peilistä,
pidin yhdestä, säikähdin toista,
ihmettelin istumisiani
ihmettelin tekemättömyyksiäni
ja tekemisiäni vähän myös.
Tänään oli ihan tavallinen päivä.
Asetuin tähän ja kuuntelin nämä ajatukset.
Tänään ajattelin ääneen.
Tänään koin epävarmuutta.
Tänään koin lämpöä.
Ja epäonnistumista
ja lannistumista,
puhdittumista ja lannistumisen pelkoa.
Astuin ylös portaita epävarmana ja levottomana
ja toisaalta vakaana ja rauhallisena samaan aikaan.
Näin itseni sivusilmältä peilistä,
pidin yhdestä, säikähdin toista,
ihmettelin istumisiani
ihmettelin tekemättömyyksiäni
ja tekemisiäni vähän myös.
Tänään oli ihan tavallinen päivä.
Asetuin tähän ja kuuntelin nämä ajatukset.
torstai 7. maaliskuuta 2013
Vastaa, kun kysytään ja vaikka ei kysytäkään
1.
Minkä vaatteen hankit viimeksi?
Pitää
ihan muistella... Taisin ostaa heräteostoksena trikoomekon, jossa
oli murettua sinistä ja ruskeaa. En ole pitänyt sitä vielä.
2.
Kuka oli lapsuutesi sankari?
Ei
tule mieleen - olinko jotenkin kyyninen lapsena?
Ihailin
kyllä opettajaa, joka oli rauhallinen, kaunis ja ystävällinen.
3.
Oletko joutunut kohtaamaan pahimman pelkosi?
En.
Osaan pelätä paljon, mutta yleensä vääriä asioita. Pelko ei
auta, eikä valmista mihinkään.
4.
Missä olet syönyt ikimuistoisimman ateriasi?
Yhden
ikimuistoisimmista söin yksin kesällä mökkirannassa toisen
suurella joukolla Istanbulilaisessa kalaravintolassa. Ravintola oli
vaikuttava molella tavalla. Erityisen ihmeellinen oli vihreä
salaatti, jollaista en ole koskaan saanut missään.
5.
Jos olisit kirja, mikä kirja olisit?
Varmaan
joku lasten tai nuortenkirja. "Marikki etsii itseään..."?
:-) En mitään äärimmäisen vakavaa. Joku sellainen
ymmärrystä etsivä sävy siinä kuitenkin pitäisi olla.
6.
Kuka tuntee sinut parhaiten?
Puolisoni
tuntee elämäntarinani lähimmin.
Joskus
tuntuu, että tyttäreni tuntee minut ikäänkuin sisältäpäin,
koska meillä on niin samankaltainen temperamentti. Olen myös
ajatellut, että jotkut blogini uskollisimmat lukijat saattavat
jossain mielessä tuntea minua paremmin, kuin ne (perheen
ulkopuoliset) ihmiset, joita tapaan arjessa.
7.
Oletko 'perinyt' vanhempiesi ammatin?
En.
Olen pysynyt kokonaan muilla teillä kuin kumpikaan vanhemmistani.
Tosin - jos olisin suuntautunut hieman toisin, tutkintoni
periaatteessa mahdollistaisi sen, että olisin samassa työpaikassa
äitini kanssa - mutta eri tehtävissä. Nyt en tee mitään sen
suuntaista.
8.
Mikä on lempivuodenaikasi?
Kevät.
Etenkin toukokuu. Mutta se on liian lyhyt. Tänä vuonna olen
masentanut itseäni sillä tiedolla, että kevät
kestää Suomessa usein vain kuusi viikkoa. Pidän myös syksystä.
9.
Hassuin asia, mitä osaat tehdä?
Välillä
saan lapset nauramaan. Mutta en tiedä miksi. Niinpä pyysin
tarkennusta nousevalta polvelta. Heidän kommenttinsa: "olet
niin 'aikuisten oikeesti', ettei me osata sanoo..."
10.
Kirjoitatko mieluummin käsin vai koneella?
Aina
koneella. Melkein naurettavuuteen saakka. Joskus unohdan, että
käsinkin voi kirjoittaa.
Opiskelijani
eivät saa selvää käsialastani. Joskus tsemppaan siinä, niin
menee paremmin.
Paradoksaalisesti
tekstauskäsialani on kaunis (korteissa tms.).
11.
Kuka ilahdutti sinua tänään?
Kollega
ja esimies, lapset, puoliso, kukin omalla tavallaan. Niin ja pari
opiskelijaa. Etenkin yksi, joka menee jo aivan omia teitään.
Haasteeseen kuului myös kertoa 11 satunnaista asiaa itsestään.
1. Olen nyt täysin kyllästynyt lumeen, enkä jaksa olla kiitollinen siitä, että on kaunista ja huikaisevaa, vaikka näenkin sen ympärilläni.
2. En omista suksia. Olen kyllä harkinnut suksien hankkimista.
3. Ostin tänään kaupasta ruisleivän ja ehtaa voita - en muuta. Oli aika perisuomalainen olo, kun astelin töihin leipä ja voi laukussani.
4. Minulla on joko liikaa kirjoja tai liian vähän kirjahyllyjä.
5. Kaikkeen, mitä olen tehnyt, olen suhtautunut epäilevästi. Juuri nyt olen myös erittäin epäileväinen sen suhteen, selviänkö tulevista tekemisistäni.
6. Hymyilen paljon.
7. Pelkään paljon, mutta se ei yleensä näy.
8. Olen varmaan jonkin sortin idealisti ja elän jatkuvassa ristiriidassa, koska en koskaan elä niinkuin uskon, ja tosi usein en edes tiedä, mitä perimmiltään uskon, koska mietin niin monia eri näkökulmia. Onpahan sitten elämä kiinnostavaa, enkä jämähdä paikalleni.
9. Mummoni pysyi pitkälti omassa mökissään. Minussa on osa häntä. Ehkä jämähdän omalle paikalleni.
10. Piirtelen kokouksissa.
11. Olen vähän koukussa Master Chef ohjelmaan. Eka kerta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)