Olen täällä

... enkä tiedä mitä sanoa.

On ollut lähtöpäivä,

meripäivä,

matkapäivä,

saapumispäivä,

kaksi sairaspäivää (ensin yhdellä, sitten toisella),

ensimmäinen "koulupäivä"

ja tämä lauantai, jolloin olimme kaupungilla ja kotona.

Vähän väliä kävelen ikkunan luokse katsomaan maisemaa,
tutkimaan valoja ja rakennuksia, etsimään merkityksiä.

Ympärillä on monta maailmaa
vanha linna, ambulanssien äänet, kesäinen luonto, betonitalot, joenvarsi, punakattoinen kaupunki...

Lapset asettuvat leikkeihin melkein kuin kotona.
Minäkin asetun vähitellen, alan hahmottaa missä on tori ja ruokakauppa, saamme netin toimimaan (ainakin vähän paremmin), piirrän karttaa kokemusten myötä tarkemmaksi.

Naapurissa asuu karhuja, norsuja, apinoita ja flamingoja.
Olemme jo katsoneet tiikeriä silmiin.