keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ruokalistan suunnittelun saloja ja salaojia

Valmistautumattomana ja kiireisenä ei synny hyvää ruokaa, ainakaan minun taidoillani ja mielenlaadullani. Jos haluan, että lapset syövät muutakin kuin makaronia ja pinaattilettuja, tarvitsen johonkin väliin hetken jolloin mietin, mitä muuta meillä voitaisiin syödä...

Idea siitä, että jossain vaiheessa viikkoa suunnittele, mitä tulevia päivinä noin suunnilleen syödään, on kulkenut minulla mukana jo aika pitkään ja saanut monelaisia muotoja.
Joskus yritin laatia taulukkoa siitä, mitä meillä voitaisiin syödä, vähän koulun ruokalistan tyyliin. Se ei koskaan jalkautunut arkeemme, mutta auttoi muistamaan, millaisia ruokalajeja nyt yleensäkin on olemassa makaronin ja pinaattiletujen lisäksi :-).
Usein olen tehnyt listan viikon iltaruuista ennen isompaa kauppareissua.
Jos olen oikein innostunut selaamaan keittokirjoja, olen tällä menetelmällä onnistunut hankkimaan sekä kaapit että jääkaapin täyteen kiinnostavia ruoka-aineita sekä loihtimaan lukuisia uteliaisuuteni herättäneitä ruokalajeja, joita kukaan (muu) meillä ei halua syödä... Siitä taas seuraa helposti, että lapset syövät edelleen vain makaronia ja pinaattilettuja.

Nyt tuntuu, että saanut suunnittelussa uudella tavalla oikeat asiat kohdalleen, niin että suunnittelu todella toimii meidän tarpeisiin moneltakin kannalta katsottuna. Homma vaatii pikkuisen teknologiaa (esim. täbbärin) ja jonkin verran aikaa silloin tällöin.

Suunnittelun ydin on Google Docs tiedosto, jota käytän sekä täbbärillä että kännykällä.
Tiedostossa minulla on ensin lista ruoka-aineista, joita kotona jo on ja jotka haluan muistaa käyttää. Selkeyteen luonnostaan taipuvaiset tyypit eivät tällaista tarvitse, mutta minä olen taipuvainen unohtamaan sellerit vihanneslaatikon pohjalle, valmistamani ruoka-annokset pakastimeen ynnä muuta sen suuntaista. Joskus tämä lista on aika tarkka, joskus se sisältää vain tärkeimmät riippuen siitä, kuinka paljon aikaa olen viitsinyt käyttää inventaarion päivittämiseen. Juuri nyt listalla on lähes kaikki jääkaapin tuotteet, suurin osa pakastimen tuotteista ja joitakin kuivakaapin juttuja, jotka haluan muistaa.

Ruokasuunnitelma lähtee siitä, mitä jo on talossa.
Ennen aloitin resepteistä ja kauppareissusta, mistä seurasi se, että se selleri sai tosiaan olla aivan rauhassa vihanneslaatikon pohjalla, elleivät ideani sattumalta vaatineet sen käyttämistä. Jääkaappi oli  kauppareissun jälkeen usein ääriään myöten täysi ja tähteet jäivät syömättä. Toisaalta myös oli sellainen tunne, että ruokaideat pitäisi löytää jotenkin ilmasta. Ja jos pää oli tyhjä tai elämä kiireistä, ei ollut ideoitakaan. Eikä ruokalistaa. Lyhyt matka takaisin makaroni-pinaattilettulinjalle.

Ruokavarastokatsauksen jälkeen mietin, mihin voisin käyttää jo olemassa olevia ruoka-aineita. Näistä syntyy idealista. Tuntuu hassulta, mutta vasta, kun aloin tehdä tämän, asiat loksahtivat kohdalleen. Minulla on siis idealista ruuista, joita haluan valmistaa lähitulevaisuudessa, koska minulla on jokin niihin tarvittava ruoka-aine odottamassa. Tämä lista on huomattavasti arkisempi ja realistisempi kuin aiemmin keittokirjojen pohjalta tekemäni listat. Jos tarvitsen jotain lisäraaka-aineita, teen niistä merkinnän kauppalistaan. Joskus listalla on myös jälkkäri-ideoita tai muistutus reseptistä, jota haluan joskus kokeilla. Myös lasten ruokatoiveista (...milloin teet taas rusinakeittoa?) saatan tehdä merkintöjä.

Viikkosuunnitelman teen samaan tiedostoon siten, että päivät ovat käänteisessä järjestyksessä eli esim nyt tämän viikon sunnuntai on ensimmäisenä. Kirjoitan uuden suunnitelman aina edellisen yläpuolelle. Tähän suunnitelmaan merkitsen aikomuksiani sen verran eteenpäin kuin kulloinkin on järkevää.

Meillä ruokajuttuihin tulee paljon muutoksia matkan varrella. Sitten vaan siirtelen tiedostossa ideoita joko eteenpäin seuraaville päiville tai takaisin idealistalle. Systeemi on todella joustava ja varmaan voisin toimia myös pelkän idealistan pohjalta. Toisaalta on mukavaa sekin, että päätökset on alustavasti tehty ja tiedän aamulla töihin lähtiessä, mitä illalla syödään... Näihin suunnitelmiin otan myös idealistan ulkopuolisia juttuja mielihalujen tai esim. kaupan tarjousten johdattelemana.

Ruokasuunnitelmasta syntyy samalla ruokapäiväkirja. Voin katsoa taaksepäin, mitä olemme syöneet (tai suunnitelleet syövämme) ja etsiä ideoita. Meidän perheessä on tarvetta sille, että hyväksymisen kynnyksellä olevat ("ei-kamalan-pahaa...")  uudet ruuat toistuisivat tarpeeksi säännöllisesti, jotta etenkin Paju tottuisi niihin ja onnistuisi laajentamaan ruokavaliotaan. Minulla on vähän huono rutinoitumisaste, kun näin ei käy luonnostaan. Mieluiten kokeilisin aina jotain uutta - tekstin alussa mainituin seurauksin. No, tällä uudemmalla menetelmällä Paju on oppinut tykkäämään hernekeitosta :-) ja minä arvostamaan enemmän tuttuja perusruokia.

Uusia suunnitelmia laatiessa poistan samalla inventaariosta ja idealistalta käytetyt tuotteet ja ideat. Joskus päivitän myös ruokapäiväkirjan toteutuneen mukaiseksi, mutta ei se ole oleellista.

Nyt kun kirjoitin tämän auki tämä näyttää ehkä aika monimutkaiselta, mutta kun käytäntö on rakentunut minulle pikkuhiljaa, se tuntuu kätevältä.  Mukavaa tässä on se, että kiireisempänä aikana systeemiä ei välttämättä tarvitse ehtiä käyttää tai päivittää ja silti seuraavalla kerralla on helppo aloittaa uudestaan. Idealistalla on ehkä ruokia, jotka voi tehdä helposti heti ja pakastimessa edelleen tämä tai tuo käyttämättä...

Jonkilaisena perustana hommalle on se, että käytän ja täytän kahta pakastinta, valmistan mieluusti kerralla isompia eriä ruokia ja taipumuksena on muutenkin ostaa ruokaa siihen malliin, että ruoka-aineita olisi kaapeissa kaiken varalta...
Nyt tosin on tavoitteena "syödä kaapit tyhjiksi", joten suunnittelulle on sikälikin tarvetta.
Tähän asti homma on ollut kivaa ja monta pussia/pakkausta on jo tyhjentynyt.
Selleri vältti näivettymisen.
Enkä ole (vielä) ostanut pinaattilettuja.

Ei kommentteja: