keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Juhlakauden jälkeen alan laskeutua arkeen.
Olen kiitollinen lomasta. En tiedä käytänkö päiviä mitenkään hyvin, olen vaan ja puuhailee pientä, kun ilmakin on kovin vetinen.
Lähetän pojat pihalle. Valittavat koko valmistautumisen ajan, ettei pihalla ole tekemistä. Ulkona he valtaavat lumivuoren. Äänet kantautuvat korviini.

Paju pelkää jostain vielä kantautuvien rakettien ääntä.
Rohkaisen.
Sitten hän päättelee itse:
"En minä enää pelkää. Ne on kaukana. Mä olin silloin illalla paljon lähempänä niitä, enkä mä sillonkaan kuollu..."

Ei kommentteja: