maanantai 28. tammikuuta 2013

Kumarran sinua yksinkertainen arki

Tänään tein ihanaa keittoa*,
jota kukaan muu ei suostunut syömään. 
Tällä kertaa en masentunut siitä,
tai en ainakaan paljoa,
en hermostunut,
annoin lasten olla, maistelivat himpun, Paju ei sitäkään.
Tarjoilin sämpylöitä,
kuuntelin itkut (ja niitä riitti),
myöhemmin illalla pulppusivat jutut majoista ja varastetuista oksista,
kavereista, jotka suuttuvat ja joille suututaan ja niistä, jotka eivät enää koskaan leiki sun kanssa, mutta jotka sitten yhtäkkiä hymyilevät ruokajonossa niin, että kaikki on taas hyvin.
Luin iltasaduksi loruja,
ihmeteltiin kieltä, itkettiin taas vähän,
menin lähelle (joustan kaikessa missä voin, yritä vastata tarpeisiin)
vähitellen yö kutsui, minä laskeuduin hiljaisuuteni mutkan kautta hälisten.
Ajattelin rohkaista itseäni vähän
ja palkita,
muistuttaa opiskelijoiden kauniista sanoista
ja siitä, että se oli hyvä keitto,
oikein hyvä.






* Keitossa oli ylijääneitä lihasuikaleita ja eilistä bulguria, vähän selleriä, purjoa ja jäävuorisalaattia. Liemen tein lihaliemijauheesta (jämiä...), eilisen kalan kastikkeena olleesta kookosmaidosta, sitruunaruoholla maustetusta vedestä ja tilkasta viinietikkaa. Minusta keitto oli hyvän makuista ja tunsin myös tehneeni hyvin. 

Ei kommentteja: