torstai 3. tammikuuta 2013

Ajattelin, että lasten leikkien äänet ovat onnellisimpia ääniä maailmassa.
Istuin olohuoneessa ja seurasin, kun Minttu suunnitteli videokertomusta ja pojat järjestivät uuden kirjansa (Possut ja suuri seikkailu) kannen kuvauspaikkaa.
Päätin, etten ota stressiä siitä, etteivät he harrasta joukkuepelejä tai oikein mitään muutakaan. Eiväthän ne muuten ehtisi kehitellä näitä juttuja. Niiden pitää ehtiä olla kotona.
En ehkä ota stressiä edes siitä, etten ole lukenut heille tarinoita pitkästä lomasta ja hyvästä aikomuksesta huolimatta. Keksiväthän he oikein hyvin omat tarinansa.

Muistelen, mitä Minttu pienempänä totesi: "Ei minua tarvitse kasvattaa. Minä kasvan ihan ruualla."

3 kommenttia:

Ellinoora kirjoitti...

KuusiÄiti, ole onnellinen lapsistasi, jotka viihtyvät kotona! Kun olet siellä läsnä, he tankkaavat äitiä ja kasvavat ihan itsestään ja liikaa murehtimatta. Hyvää uutta vuotta koko perheelle toivoo sympaattisen blogisi lukija E.

Marikki kirjoitti...

Olipa lämmittävästi sanottu :)!

Marikki kirjoitti...

Olipa lämmittävästi sanottu :)!