perjantai 11. tammikuuta 2013

Perjantaina pimeys ja valo

Ensimmäinen arkiviikko on nyt takana.
On yhtä aikaa lämmin ja kylmä,
on kirkasta ja himmeää.

Pyykkitelineessä on paperiliidokki.
He ovat kaikkialla läsnä,
he kulkevat läviseni,
kulkevat mukanani.

Toisen mieleen minulla ei ole etuoikeutettua pääsyä.
Aamulla kyyneleet ja kiukku vyöryvät.
Vasta kymmenen kilometrin päässä ymmärrän,
mikä olisi auttanut.
Ymmärrän ja en - en ajoissa.

Kuulen lasteni hengityksen, kun istun tässä kirjoittamassa.
Tuolin alapienalla on pehmohahmoja. En siirrä tuolia.
Yritän itsekin muistaa
hengittää.



3 kommenttia:

mm kirjoitti...

Taas näitä nappilauseita :

"Yritän itsekin muistaa hengittää."

Katja kirjoitti...

Valoisaa vuotta, Marikki, levollisia hengityksiä! Luin työaikamuutoksistasi, ihanaa.

Marikki kirjoitti...

Kiitos molemmat. Joo, toisiaan on kivaa kun työaikahelpotus alkaa jo tuntua. En tiedä osaanko käyttää sitä mihinkään, mutta ainakin olen vähemmän stressaantunut.