perjantai 20. maaliskuuta 2009

Ylippilastutkintokokeessa

Opiskelija saa tehtävät valmiiksi.
Hän kasaa evästavarat tarjottimelle
ja vastauspaperit eteensä pöydälle
siistiksi nipuksi.
Hän istuu paikallaan.

Kuluu kymmenen tai kaksikymmentä
minuuttia.
Hän nousee ja lähtee pois.

Miksi hän jäi?
Mitä hän ajatteli?

***
Muistan itseäni yliopiston tenttisaleissa
lähtemässä jo ennen kuin olin asettunutkaan,
poistumassa ensimmäisten joukossa.

En ole ollut viimehetken ihmisiä.
Olen vetänyt johtopäätökset jo vähän ennen loppua
ja siirtynyt henkisesti seuraavaan.

Olen yrittänyt muuttua.
Juoksin bussiin, joka lähtöaika oli jo mennyt.
Ehdin.

4 kommenttia:

mm kirjoitti...

Minä olin niitä, jotka olivat paikalla miltei viimeiseen minuuttiin asti. Tuntui, että ei ollut tehnyt kaikkea, jos ei loppuun asti yrittänyt. Saksan kielessä huomasin ison virheen vielä viimeisellä tunnilla. Sen jälkeen oli pakko olla kaikki kirjoitukset loppuun asti...

Olen niitä, joiden olisi päästävä ajoissa paikalle ja myöhään pois. Miksikähän? En itsekään ymmärrä.

Marikki kirjoitti...

Nämä ovat jännän toistuvia juttuja... Minä olin pitkään vain ajatellut, että olen vaam sillä tavalla nopea ja vähän levoton. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että ehkä myöskin aina luovutan vähän liian aikaisin, jo hieman ennen kuin olisi välttämätöntä. Olen jäänyt miettimään tätä piirrettäni ja tehnyt pieniä kokeiluja toisenlaisesta tavasta olla (kuten tuo bussiin juokseminen "toivottamassa" tilanteessa).

mm kirjoitti...

Lapsuusperheessäni tehtiin luova rauhallinen ratkaisu.
Matkalle lähtiessämme lähdin (myös hätäisen) isäni kanssa kiireesti asemalle niin aikaisin, että me olimme perillä ainakin 15-20 minuuttia ennen junan lähtöä. Äiti ja isoveli kävelivät rauhassa ja olivat aina perillä viisi minuuttia ennen lähtöä. Kaikki ehtivät hyvin...

Marikki kirjoitti...

:-)