torstai 12. maaliskuuta 2009

Yhteenvetoa

Potilaan ajankäyttö vuorokauden 12.3.2009 aikana
Legoautojen rakentelua (osan ajasta ruokapöydässä): 11 tuntia
Piirtämistä ja tarrailua: 1 h 50 minuuttia
Käynti äidin työpaikalla + valveilla vietetty menomatka 1 h 20 min
Ruokailut ja muut toimet kotona: 1 h 20 minuutia
Unta (osan ajasta autossa): 7 h 20 min
Sängyssä hereillä/satua kuunnellen: 1 h 10 min

5 kommenttia:

Celia kirjoitti...

Aikuisen ikiliikkujan äiti tervehtii täällä toista ikiliikkujan äitiä. Ihmettelin aina, mistä lapseni sai sen kaiken energian niin, ettei edes liki neljänkymmenen asteen kuume nujertanut häntä. Ei ainakaan äidiltään, joka kaatuu sänkyyn heti, kun joskus todella harvoin saa hieman lämpöä. ;)

Olen aistivinani sinussa niitä samoja tuntoja kuin itselläni oli aikoinaan, kun potilaan hoitaja tuntui uupuneemmalta kaikesta valvomisesta kuin potilas itse. Pääsetkö lepäämään silloin, kun lapsesi nukkuu?

Opettajan työssä on se ikävä puoli, että töitä ei aina pääse karkuun edes omalla sairaslomalla. Sinäkin joudut korjaamaan yo-kokeita, vaikka olet jäänyt hoitamaan lastasi. Voimia.

Marikki kirjoitti...

Kiitos Celia, hyvin olet tunnot aistinut. Tänään olen ollut itse kipeämpi kuin potilas, siirtynyt Finrexin linjalle :-). Päiväunet ovat nyt osuneet huonoihin saumoihin, joten en ole voinut nukkua ekstraa. Minuun univaje vaikuttaa nopeasti, alkaa tikuttaa.

Mietin kovasti, miten tuohon työhön suhtautuisi. Voisiko jotenkin rennosti? Paineita on tarjolla kyllä moneen suuntaan, jos tosin iloakin...

mm kirjoitti...

Lueskelin uudestaan läpi tämän vuoden juttusi. Voimia! Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanottuna.

Muistan oman Kuopukseni keuhkokuumeessa sairaalassa 3v. Tippa oli kädessä, mutta silti, varpaillaan auttaen, hän koko ajan leikki legon tapaisilla thaimaalaisilla pikkupalikoilla. Varmaan myös tuollaiset yli kymmenen tuntia päivässä parina päivänä. Siinä taitaa olla joku salaisuus. Vihdoinkin aikaa leikkiä! Ja äiti lähellä ja kuulolla, vaikka väsyneenä. (Olin sairaalassa mukana.)

Marikki kirjoitti...

Jotain tuollaista siinä varmaan tapahtui! Loppupäivästä oikein vältin ehdottelemasta mitään muuta - ihan vaan nähdäkseni kauanko sisäsyntyistä kiinnostusta riittää. Ja riittihän sitä - kunnes uni vei voiton.

Anioni kirjoitti...

Kuullostaa tutulta! Sitkeän sissin äiti minäkin :) Jaksamista!