keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Olipa kerran

Koulussa eteeni ilmestyi pieni punahilkka,
joka kertoi, kuinka hänen ystävänsä oli melkein joutunut suden nielaisemaksi. Hän vapisi, ei ollut pystynyt syömään eikä nukkumaan.

Istuin valvomassa ylioppilaskirjoituksia.
Näin peikkoja, jotka olivat käpertyneet kukin oman kumpareensa juureen ja tuhisivat
niskat köyryssä. Jotkut lampsivat ylitseni.
Yritin panna vastaan, mutta heillä oli oma tiensä.
Minä olin heinänkorsi,
mutta vihainen heinänkorsi.

Kurkussa on sammalta.
Vedän kaavun ylle.
Lähden tietäjien kokoukseen,
vaikka olen vain tavallinen tyttö
enkä ymmärrä oikein mitään.

Ei kommentteja: