torstai 12. maaliskuuta 2009

Sairaskertomus II

Poikanen kömpii kolmen aikaan yöllä viereeni.
Hän on tulikuuma illalla annetusta lääkkeestä huolimatta.
Eikä hän ole väsynyt.
Hän yrittää uuden lääkkeen turvin unta aikansa,
julistaa sitten osaavansa olla yksin yläkerrassa
ja tepsuttaa tiehensä rakentelemaan legoilla.
Yksin hän viihtyy ehkä viisi minuuttia.

Puuhastelemme rinnakkain.
Kello lähenee neljää.
Tee tuntuntuu lämpimältä, keho raskaalta.

Mikäpä tässä, jos ei muusta murehtisi.

***
Ps. klo 4.47
Eikö lasten kuuluisi olla sairaina väsyneitä,
nukkua jopa tavallista enemmän,
olla toipilaana,
kerätä voimia?

Minun sairastapaukseni laulelee olohuoneessa "vauva venyttelee vaan, vauva venyttelee vaan..." ja rakentaa ties kuinka monetta monimutkaista roska-autoa ja joka välissä huutelee "äitititi... äitititii..."

Ovatkohan lapseni ovat unohtaneet lukea lastenhoito-oppaita,
eivätkä siksi ollenkaan osaa käyttäytyä niiden mukaisesti? :-)

***

klo 7.31.
Potilas leikkii edelleen legoilla olohuoneessa.
Kysyttäessä sanoo, ettei häntä väsytä - ei ollenkaan!

***
klo 9.30
Potilas kyllästyy legoilemiseen ja alkaa liimata tarroja vihkoonsa.
Hän on pirteä, vain pikkuisen nuhainen ja yskäinen.
Univajeinen äiti torkkuu sohvalla ja yrittää selvitä sanomalla kaikkeen "nmm..."

4 kommenttia:

kirsi t kirjoitti...

Voi! Mutta silti niin perinteinen päivähoidon aloitus. Muistan juuri itsekin sen, että kolmesta lapsesta aina vähintään kaksi sairaana. Nyt koululaisina on edes jotain helpotusta nähtävissä.

Ja voihan se olla, että uupumus saapuu yllättäen. Ja toisaalta, voihan potilaan olo olla niin tukala, että on ehdottomasti helpompi olla jalkeilla. Mehua koneeseen ja leikkiä voimien mukaan. Ja äiti pötkötelköön puolihorteessa lasten sängyissä tai sohvalla - siivoamaan älä ala =0).

Tsemppiä. Äläkä tunne painetta työasioista. Minä hurjimpina vuosina totesin vain ykskantaan, että lasten vuoksi tulleita poissaoloja minä en pyytele anteeksi - minä olen niiden ainoa äiti! Omista poissaoloistani voin kyllä keskustella.Sellaista keskustelua ei koskaan tarvittu.

Marikki kirjoitti...

Ehkä tämäkin sitten kuuluu kokea. Meillähän päivähoito aloitetaan nyt kolmatta kertaa. Kahdella edellisellä kerralla kaikki varottelivat näistä taudeista ja tiesivät, että sitähän se sitten on --- ja selvisimme taudeitta. Mutta nyt sitten mennään ihan perinteistä reittiä.

Tänään tuolla potilaalla ei näytä olevan mitään hätää. Kiinnostuneena seuraan miten pitkälle hän puputtaa yli neljä tuntia tavallista lyhyemmillä unilla! Tukala hänen olonsa ei tosiaan ole, sen kun leikkii ja laulelee :-).

Työasioista en osaa olla ottamatta jotain painetta. Työni kun ei ollenkaan suostu jäämään työpaikalle vaan on täällä joka puolella muodossa jos toisessakin. Koululla odottaa paksu nippu reaalikoevastauksia korjaajaa, eikä siitä tehtävästä voi ottaa virkavapaata :-). Eikä tulevien tuntien suunnittelusta.

Turhaa painetta yritän silti karistella niskoilta ja antaa itselleni luvan vähän nautiskellakin ylimääräisestä kotipäivästä. (Vaikka se kyllä tuntuu melkein kielletyltä, ihan niinkuin nyt huvikseni olisi poissa...).

Ihan viisas on neuvosi anteeksipyytelemättömyydestä. On itsekin vaan hyväksyttävä se, että kursseihin tulee risaisuutta ja koloja. Ja että sitten kun olen paikalla teen kulloisenkin parhaani, mutta näitä poissaoloja en voi alkaa liiaksi paikata tai korvata; voin vain hyväksyä ne ja jatkaa eteenpäin.

Katja kirjoitti...

Voimia ja jaksamista, Marikki. Osaan eläytyä tuohon kaikkeen niin hyvin! Opetyö ei ole kovin armollinen poissaolijalle, vaikka olisi itsellä asenne kohdallaan. P.S. Minä oin tuollainen ylipirteä sairastaja. Veljen kanssa sairastin tuhkarokoa yhtä aikaa, pyysin että saisimme potea samassa huoneessa, kun olin niin tylsistynyt. Kokeilu päättyi pikaisesti, veli joka oli lepäävää sorttia sairastaja rasittui minusta niin.

Marikki kirjoitti...

Ei ole armollinen ei. Sain juuri kuulla, että minun pitää sairaasta lapsesta huolimatta hakea yo paperi VIRKA-AIKANA koululta, koska niitä ei voida jättää minnekään (holvin ulkopuolelle) eikä antaa toiselle opettajalle tms... Älytöntä ja rasittavaa.

Hih, vai että on niitä muitakin :-). Tämä alkaa olla jo huvittavuuden puolella kun toinen edelleen (kl.p 12.14) työskentelee vaan ahkerasti ja keskittyneesti omien juttujensa kimpussa vaikka kuumekin jo on iltapäivää kohti nousussa.