kirjoittamisen aloittamisesta

kurkkuni on kipeä
se ei välitä antaa minulle ääntä

muutenkin
haluan katsoa televisiosta englantilaista sarjaa sekä vähän kotimaista - televisiosyksy näyttää ihan lupaavalta - dekkarit tietysti, uutisia unohtamatta

lyijykynät ovat hitaita
minulla on vaikeastiluettava käsiala

aivan varmasti
jossakin on vielä mappeja joiden järjestäminen olisi hyödyllistä - on niin mukavaa, kun paperit pysyvät järjestyksessä

aamuisin lähden koululle
vaikka voisin jäädä hetkesi kuuntelemaan
mutta kuule, kun en kuuntele

tehokas on mukava olla ja fontilla 32 saa dialle aseteltua ihan kaiken tarvittavan

Samaa, samanlaista

Työntäyteisen viikon vaihtuessa toiseen ajattelen yhtäaikaa kaikkea: kuinka vaatekaappini on vaikea pitää järjestyksessä, kuinka on vääränlaisia hyllyjä ja vääränlaisia vaatteita; kuinka poikani hoivaavat nallea ja lohduttavat sitä, kun se on nähnyt pahaa unta, laulavat unilaulun, peittelevät, heijaavat vaunussa ja aikovat kasvaa isona isiksi; kuinka aikoilen asioita ja tulen niistä levottomiksi, kuinka olisi sovittava kaksi tapaamista, kuinka innostun nyt ja kadun myöhemmin.

Luen amerikkalaista kirjaa, joka on niin samankaltainen kuin monet toiset amerikkalaiset kirjat. Mietin onko piilossa katseilta amerikkalaisten toimitussihteerien armeija, jotka osaavat kirjoittaa sujuvaa amerikkalaista tekstiä ja jotka opettavat ja muokkaavat jokaisen, joka sitä alaa yritää, kuulostamaan niin samalta vaikka ajatukset ja aiheet olisivat erit, sama sointi on aina. Mietin jaksanko sitä, kuulenko takaa muun, kompastunko ja mietin, miten odotin, että kuulisin kirjoittajan ääneen.

Tytär katsoi illan elokuvaa 50-luvulta. Tämä on ihan samanlainen kuin Maija Poppanen, hän sanoi. Aika näkyy kuvasta ja amerikkalaisten elokuvantekijöiden salainen sopimus: näin tehdään, näin on hyvä. Ihan niinkuin nyt kirjoissa, ihan niin.

Tytär kuuntelee iltasaduksi opperaa, sopraanoa ja viulua. Olen yllättynyt, että hän kiinnostuu ja siitä miten lepäsin musiikissa, en tiedä pidinkö muuten, mutta lepäsin.

Ääni tarvisee reunat,
muodon jossa kaikua.
Etsin ääntä,
etsin muotoa.
En tiedä, kumpi ensin.

Omena puusta

Mies keskustelee lasten kanssa suuria.
- Mikä on suurin, mitä voit kuvitella?
Sinivalaista edetään tähtisumuihin, sellaisiin, jotka kattavat kaikki tähtisumut. Olisiko sellainen suurinta, mitä ajatella saattaa?
- Jos olisi sellainen tosi suuri auto, joka olis sitä tähtisumua suurempi, ehdottelee keskimmäinen, tai talo, tosi iso talo!
Päädytään Jumalaan.
Olisiko Jumalan, jos hän on kaiken luonut, oltava vieläkin suurempi kuin kaiken kattava tähtisumu?
Ei välttämättä, järkeilee esikoinen. Onhan siemenkin pieni ja siitä kuitenkin voi kasvaa jotain suurta. Jumalan ei siis välttämättä tarvitse olla kaikkea luomaansa suurempi.

Mikä sitten olisi kaikkien pienin elävä olio maailmassa?
- Muurahainen, huutaa keskimmäinen.
- Solu, ehdottaa esikoinen. Loppuillan he miettivät viruksia, molekylejä ja atomeja. Ja sitä, mikä olisi kylmin asia maailmassa.

Mikä voisi olla aurinkoa kuumempi?
- Suurempi aurinko?
Mutta olisiko kaksi aurinkoa tosiaan kuumempi kuin yksi aurinko. Olen epävarma. Kai se riippuu siitä, mitä kuumuudella tarkoitetaan.

Ylippilastutkintokokeessa

Opiskelija saa tehtävät valmiiksi.
Hän kasaa evästavarat tarjottimelle
ja vastauspaperit eteensä pöydälle
siistiksi nipuksi.
Hän istuu paikallaan.

Kuluu kymmenen tai kaksikymmentä
minuuttia.
Hän nousee ja lähtee pois.

Miksi hän jäi?
Mitä hän ajatteli?

***
Muistan itseäni yliopiston tenttisaleissa
lähtemässä jo ennen kuin olin asettunutkaan,
poistumassa ensimmäisten joukossa.

En ole ollut viimehetken ihmisiä.
Olen vetänyt johtopäätökset jo vähän ennen loppua
ja siirtynyt henkisesti seuraavaan.

Olen yrittänyt muuttua.
Juoksin bussiin, joka lähtöaika oli jo mennyt.
Ehdin.

Sairaskertomus IV

Potilas nukahti klo 14.40 autoon.
(Noin puoli tuntia aiemmin ajoimme noin 15 minuutin matkan, jolla hän ei nukahtanut.)
Potilas kannettiin autosta omaan sänkyynsä jatkamaan unia.
Hän heräsi 16.30., ja kiipesi äidin syliin.
Kuumetta oli 39,2 astetta.
Potilas sai lääkettä ja joi vettä,
minkä jälkeen hän ilmoitti menevänsä rakentelemaan legoautoa.
Potilas rakenteli legoautoa 40 minuuttia,
söi 20 minuuttia
ja palasi välittömästi legojen pariin.

Klo 19.21 potilas siirtyi legohommista piirtämispuuhiin.
klo 19.55 potilas söi iltapalaa
ja palasi legopuuhiin kymmeneksi minuutiksi klo 20.10.
Klo 20.20 alkaen hän puuhaili isosiskonsa kanssa sekä suoritti iltatoimiaan.
Klo 21.00 hän oli omassa sängyssään ja siitä hetken päästä kuunteli iltasatua.
Potilas nukahti klo 21.30.