Mokako eli lukematon (luku)vuosi

Päätin elokuussa, että en lue tänä lukuvuonna yhtään opettamista käsittelevää kirjaa.
Ajattelin, että rauhoitun. Opin kokemuksista. Siirrän itseni syrjään jatkuvan ja ristiriitaisen kehittymisen paineesta.

Se oli hyvä päätös.
Olen rauhoittunut.
Olen kokenut paremmin riittäväni.

Yksi kirja piti silti lukea.
Se vain osui kohdalle oikealla hetkellä
ja oli muutenkin oikea.

Nyt repsahdin Amazonissa
ja tilasin uutta opettamisesta (Choice words ja Art of Slow Reading).
En tiedä oliko ihan pakko... Toistamispakko?

Eikö olisi parempi lukea uudelleen se yksi, sisäistää, soveltaa?
Lue vähemän, ajattele enemmän. 


Hyllyssä on onneksi tilaa.
En tiedä vielä, mitä teen, kun kirjat tulevat.
Olen vähän kummallinen.

yksin ei voi ajatella

on ajateltava aukealla

kun muodoton hahmo nousee tuulen mukana ilmaan

on oltava joku, joka sieppaa sen lennosta 

ja katsoo sitä avoimesti, hymyillen

aukean reunat täyttyvät läsnäolosta

ne jotka oliva ennen minua ja minun kanssani 

ovat minussa:

en voisi ajatella yksin

jos olen onnekas,

joku katsoo minua rohkaisevasti silmiin,

ideat avautuvat minussa,

mutta en se ole
vain minä

Olen tyhjä
Minulle ei jää mitään

Teen vaikeita asioita
muiden katseiden alla:
ajattelen ääneen,
yritän puhua tosia

Sanat -
en saa tietää
kuinka niiden käy

Jään yksin,
ei sanoja,
ei ketään

aavistus apeaa
haluttomuutta haasteisiin (vaikeaan)
vähän uuttakin helmassa
siitä pieni innostus
epäluulon kera, ei tämäkän, ei mitään

voisin katsoa toisesta kulmasta
valoisammin
vaan kun tämä synkempi tulee lähemmä
turha ja hankala synkkä
eikä jaksa tulla nostetuksi

jos on ylirasittunut olo
melkein silloinkin kun on levossa
onko se ylirasittumisen merkki
vai vain tavaksi käynyt, asenteeksi asettunut?

en tiedä, mikä riittää
en tiedä, riitänkö minä
missään ei ole niille selvää rajaa
apeaa mieltä, kummastusta

ajattelen: yksinkertaisia lauseita, selkeää
ja näin sekavia kirjoitan.

Omena puusta

Mies keskustelee lasten kanssa suuria.
- Mikä on suurin, mitä voit kuvitella?
Sinivalaista edetään tähtisumuihin, sellaisiin, jotka kattavat kaikki tähtisumut. Olisiko sellainen suurinta, mitä ajatella saattaa?
- Jos olisi sellainen tosi suuri auto, joka olis sitä tähtisumua suurempi, ehdottelee keskimmäinen, tai talo, tosi iso talo!
Päädytään Jumalaan.
Olisiko Jumalan, jos hän on kaiken luonut, oltava vieläkin suurempi kuin kaiken kattava tähtisumu?
Ei välttämättä, järkeilee esikoinen. Onhan siemenkin pieni ja siitä kuitenkin voi kasvaa jotain suurta. Jumalan ei siis välttämättä tarvitse olla kaikkea luomaansa suurempi.

Mikä sitten olisi kaikkien pienin elävä olio maailmassa?
- Muurahainen, huutaa keskimmäinen.
- Solu, ehdottaa esikoinen. Loppuillan he miettivät viruksia, molekylejä ja atomeja. Ja sitä, mikä olisi kylmin asia maailmassa.

Mikä voisi olla aurinkoa kuumempi?
- Suurempi aurinko?
Mutta olisiko kaksi aurinkoa tosiaan kuumempi kuin yksi aurinko. Olen epävarma. Kai se riippuu siitä, mitä kuumuudella tarkoitetaan.