perjantai 17. joulukuuta 2010

Seikkailua SOS

Tämä on hätähuuto.

Poikani juuri heränneen kirjallisuusinnostuksen säilymisen nimissä nyt pitäisi ASAP löytää seuraava mukaansatempaava seikkailu.Ja koska luen tyttärelle parhaillaan ääneen Neiti Etsivää (tiettyä nostalgiaa tuntien), pitäisi tämän toisen seikkailun olla hyvin kirjoitettu ja nautinnollisesti ääneen luettava, parhaimmillaan aikuisellekin antoisa :-). Lisäksi sen pitäisi sopia viisivuotiaalle ja yhdeksänvuotiaalle, yhtälailla pojalle kuin tytölle. Ei haittaisi, jos kolmevuotiastakin kiinnostaisi. 

Tällä kokoonpanolla olemme lukeneet kolme seikkailua. 
Aloitimme teoksesta Latte-siili ja vesikivi. Se kiinnosti kaikkia lapsia ja minua. Seikkailu oli välillä jännittävä, mutta onneksi olimme vilkaisseet vähän loppupään kuvia ja päätelleet, että Latte varmaan jotenkin selviää kaikesta vastaan tulevasta.
Seuraavaksi luimme Topi Tarhakäärmettä blogiystävän suosituksesta. Se viihdytti viisi- ja kolmivuotiaita, mutta koululainen vetäytyi seurasta omien kirjojensa pariin.
Kolmas seikkailusarjan kirja valloitti minut, tyttären ja viisivuotiaan, mutta kolmevuotias siirtyi kantamaan Puppe-kirjojaan olohuoneeseen isän luettavaksi. Kyseessä oli Desperon taru, josta on tehty myös elokuva. En mitenkään osaa kuvitella, että elokuva tässä tapauksessa tekisi oikeutta kirjalle, jonka viehätys perustuu ennenkaikkea hienoon ilmaisuun, pieniin taitaviin sanankäänteisiin. Kirja on vakava ja humoristinen, ja todellisen sadun tavoin se on viisas ja sivuaa syvempiäkin elämänkysymyksiä. Pidin etenkin kirjan alkuosasta.

Mitä siis seuraavaksi?
Mieleeni tulee vain klassikoita, esim. Veljeni Leijonamieli, jonka tuntuu itselle vähän liiankin tutulta ja jonka ehkä haluaisin säästää vähän myöhemmäksi. Leijonamieli on lisäksi lukuvauhdillemme ehkä pikkuisen liian pitkäkestoinen projekti.
Olemme siis kovasti kirjavinkkauksen tarpeessa. Mitä sinä suosittelisit?

12 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Siri Kolun Me Rosvolat, Diane Wynne Jonesin Noidan veööjestä (sille on jatkoakin: Tietäjän lapsuus) sekä Timo Parvelan Maukka ja Väykkä rakentavat talon. Jouluun sopii Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo.

Etenkin Kolu ja Jones... :)

Tuima kirjoitti...

Siis Diane Wynne Jonesin kirja on nimeltään Noidan veli, se on fantasiaa ja ilmestynyt ekan kerran jo 1980-luvlla suomeksi. Hyvin jännittävä, hauska ja viehättävä. Kolun Me Rosvolat on riemukas.

Vuorovettä kirjoitti...

Äkkiseltään tulivat mieleen nämä meillä luetut suosikit: Astrid Lindgrenin Katto Kassinen, Paul Theroux´n salaperäinen ja kiehtova Joulukortti, Philip Pullmanin Kellopeli eli kuinka kaikki vedettiin käyntiin (on aika jännä pienille):
http://www2.pirkkala.fi/kirjasto/nuesitt/kellopeli.htm
Britta-Lisa Joutsen: Kissa soitti ovikelloa, vanha kirja, lumosi meidän lapset. Tuosta samasta Lasten toivekirjastosta löytyy muitakin kivoja. Me luimme myös E.L. Koningsburgin Ystäväni noitatyttö. Nuo ovat omasta lapsuudesta tuttuja. Aino Pervikin Konkkamuori sekä Konkkamuori ja kapteeni Trummi ovat myös kivoja. En tiedä, miten kirjastoista saa. Minä olen huutonetistä ja kirppiksiltä haalinut näitä, jotain on omasta lapsuudestakin tallella. Noissa LTK:n kirjoissa on ollut mukavaa sekin, että on syntynyt keskusteluja, kun ajankuva ja kieli poikkeaa hiukan tästä meidän nykyajasta. Aiheet ovat kuitenkin aina ajankohtaisia, niin kuin hyvässä kirjassa yleensäkin.

Marikki kirjoitti...

Wow! Ihania vinkkejä! Muut paitsi Maukka ja Väykkä ovat minulle uusia. Laitoin kaikki ylös pienenn kirjavaan vihkooni ja alan selvittää kirjaston saloja. Meillä on pieni sivukirjasto, mutta onneksi kunnan kirjastoista saa tilaamalla yhtä sun toista. Kiitos!

Lumikko kirjoitti...

En ehkä lapsettomana ole aiheen asiantuntija, mutta oma lapsuus toisaalta aika elävästi mielessä...

Ala-asteella opettaja luki meille ääneen Koko kaupungin Vinskiä, ja sitä rakastivat sekä tytöt että pojat. Pertsa ja Kilu oli toinen suosikki.

Onko Katto Kassinen liian lapsellinen..? Entäs Kaislikossa suhisee, se on niin ihana!

Kun lapsesi vähän kasvavat, suosittelen Karl Mayn seikkailukirjoja. Tykkäsin niistä kovasti pienenä, etenkin intiaaneista (Winnetou oli päähenkilö) kertovasta sarjasta. Kirjaston nuortenosastolta saa sellaisia helppolukuisia, lyhennettyjä versioita Mayn kirjoista. Muutenkin kaikki intiaaneihin liittyvähän on kauhean jännää, oli ainakin minusta.

Siri Kolun Me Rosvoloissa on muuten niin hieno kansi, että tekisi mieli ostaa itsellekin.

Lumikko kirjoitti...

Nyt huomasin, että Vuorovettä olikin jo suositellut Katto Kassista. Se on kyllä hypnoottinen.

Anonyymi kirjoitti...

Jos seikkailukirjoja haluat niin itse olen aikoinani lukenut lapsilleni nämä kirjat (myöhemmin lukivat itse uudestaan)Enid Blyton:Seikkailujen Joki;kertoo neljän nuoren huimasta jokiseikkailusta ,sekä
Musta veljeskunta (saks. Die schwarzen Brüder) on saksalaisen Lisa Tetznerin (1894–1963) kirjoittama lasten- ja nuortenkirja, joka kertoo 1800-luvulla orjakaupan uhreiksi joutuneista sveitsiläispojista. Heidät myydään italialaiseen Milanon kaupunkiin nuohoojamestareiden apulaisiksi eli nokipojiksi. Kovien ja järkyttävien kokemustensa kautta pojat perustavat salaisen veljeskunnan. Heitä yhdistää pettämätön luottamus ja toveruus. Vaarallisen karkumatkan ja seikkailujen jälkeen he pelastautuvat kotimaahansa Sveitsiin ja kotikyläänsä Ticinon kantonissa. Voi olla kolmevuotiaalle liian jännittävä ,mutta koululaiselle uskon sopivan.

lumiomena kirjoitti...

Visainen kysymys! Alakouluikäisen maailma ja kirjakiinnostus on minulle melko tuntematon vyöhyke. Oma viisivuotiaani kuuntelee mielellään jo aika pitkiä satukirjoja mm. juuri Lindgreniä sekä Kurenniemen Onnelia ja Annelia.

Yhdeksänvuotiaalle (muistanko nimen oikein?) voisi varmaan lukea jo Enid Blytonin kirjoja. Vaikka ne ovatkin melkoisia klassikoita, ovat ne oikeasti aika jännittäviä :) Menisikö Lindgrenin Ronja Ryövärintytär?

Marikki kirjoitti...

Kiitos kaikki! Aivan ihanaa lähteä kirjastoon näin muhkean kirjalistan kanssa. Varmasti jotain hauskaa tarttuu koukkuun.

mm kirjoitti...

Astrid Lindgreniä kyllä suosittelen minäkin. Lotta, Janne ja Minnamanna voisi sopia teille, kun siinäkin on perheessä kolme lasta. Entä oletteko tutustuneet jo Peppiin? Ja Vaahteramäen Eemeliin?
Jos Enid Blytoneita aloitatte, niin aloittakaa Seikkailujen saari etc- sarjaa eikä Viisikoita.
Uppo-Nalleissa on hyvää ja rikasta kieltä.
Hyvää uutta vuotta tässä samalla. Toivottavasti tautinne taittuu pian.

Marikki kirjoitti...

Kiitos! Lindgreneitä meillä on äänikirjoina, Peppiä ja Eemeliä lähinnä. Minttu osasi niistä kaksivuotiaana kokonaisia lauseita ulkoa ja toisteli niitä sitten sopivissa ja vähemmän sopivissa tilanteissa :-).

mm kirjoitti...

Tänä yönä jatkoin tätä miettimistä omassa blogissani...