lauantai 3. syyskuuta 2011

Paradoksaalista

Tuon edellisen alavireisen tekstin päivänä pidin oppitunnin, josta sain (oppimispäiväkirjassa) seuraavan palautteen: "Tämä oli ehkä lukioaikani paras oppitunti..."

Salaisuuteni?
Puhuin vähän. Annoin tilaa. Vein itseni pois tieltä.

Opetus?
Tunteet eivät ole kaikki, mitä on.

8 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Ihana palaute!!!

Linnea kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Linnea kirjoitti...

Niin se joskus menee. Yllättyy. Pyysin oppilailta palautetta huonosti menneen retken jälkeen (olivat täysin kuuroja ja passiivisia museo-oppaan puheelle.)
Sanoivat, että aikuisen pitäisi jaksaa kuunnella lasten puheet loppuun eikä aina jatkaa omiaan kahden tavun jälkeen. Kiitin kaikkien aikuisten puolesta ja lupasin olla tarkkana kuuntelemisen kanssa.

Marikki kirjoitti...

Elina: Joskus näitä tulee. Olen miettinyt, että pitäisi varmaan laittaa talteen sen pahan päivän varalle :-).

Linnea: Niin... tilanteita ei aina näe sen toisen osapuolen näkökulmasta. Onneksi ei tarvitsekaan... joskus voi vaan mennä tekemään oman osansa ja toivoa, että se vaikuttaa sen minkä on vaikuttaakseen... Mitä se sitten on riippuu ehkä itseasiassa enemmän vastaanottajasta, kuin opettajasta.

Tänäänkin menen opettamaan aihetta, josta itse luulin, että se on kuivaa ja tylsää, mutta josta olen palautteen perusteella saanut selville, että se on monista yksi kiinnostavimmista aiheista kurssilla. Oman arvion perusteella en sitäkään vähällä arvaisi. Vähän rohkaisee sellainen. Olen usein aika kriittinen siten, ettei oikein mikään opetussetti välttämättä tunnu menevän niin kovin hyvin... Mutta --- tunteet ei ole kaikki. (Se mihin olisin ollut nuorempana huipputyytyväinen, ei välttämättä tunnu nyt enää hienolta... Tiettyä inflaatiota ilmassa siis.) Hm... tätä pitäisi ehkä vähän miettiä... minä kun luulin jo aika päivää sitten selvinneeni perfektionismista.

Liisa kirjoitti...

Voi sellaista se on. Itse olin loppuviikon kouluttamassa ja vasta tänä aamuna uskalsin kunnolla katsoa palautteet. Kun tiesin että mieli tarttuu niihin muutamiin huonompiin arvioihin ja ryydittää tunnelmaa vielä omalla huteralla ololla koulutuspäivien aikana, niin tein ihan tilastoinnin. Ja tilasto EI vastannut omaa epävarmaa oloani vaan oli paljon positiivisempi.

Tunne ei tosiaan ole kaikki.

Sen puoleen. Silloin kun itse opiskelin, ei olisi tullut kuuloonkaan että joka tunnin jälkeen näytetään peukkuja ylös tai alas... opiskelijoiden ideat jatkokehittämisestä kylläkin ovat usein tosi hyviä.

Marikki kirjoitti...

Liisa: Niin minullekin käy... huonoimmat jää mieleen palautteesta.

Peukutussysteemin tulee mieleen sanoa, että ei se palautekaan kyllä ole kaikki. Opiskelijat voivat joskus tykätä sellaisesta, mikä ei välttämättä edes palvele heitä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Ja toisaalta jotain juttua voi osata arvostaa vasta vähän pidemmän matkan päästä, kun näkee mitä siitä todella sai irti. Eikä se näy palautteessa...

Liisa kirjoitti...

Oikeassa olet Marikki. Niin on käynyt itsellenikin opiskelijana: asiat ovat alkaneet elää vasta paljon myöhemmin. Toisaalta ainakin aikuisopiskelijoissa kypsyys näkyy usein siinä, että tällainen opiskelija ottaa koulutuksesta aina jotain irti. Toisin sanoen on selvänä se asia, että vastuu oppimisesta on suuresti itsellä. Ei tarkoita ettemmekö me kouluttajatkin yrittäisi parastamme.

Marikki kirjoitti...

Minun vuosikurssini antoi yliopistossa varmaan tosi kärkevää palautetta (minä ainakin) opettajalle, jonka luentokurssilla oli vähän liian nopea tahti aineiston esittämisessä. Jälkikäteen ajatellen kyseinen kurssi oli ehkä parhaiten valmisteltuja luentokursseja koko opiskeluaikana. Sitä en osannut laittaa palautteeseen. Pieni epäkohta ärsytti ja pilasi palautteen :-). Jos opiskelisin nyt, menisin heti alkukurssista henkilökohtaisesti sanomaan luennoitsijalle että kurssi on upea, mutta tahti on niin kova, ettemme saa asioita tarpeeksi muistiin... Nuorena emme kai sitten tajunneet, että niin saa ja voi tehdä.

Yritän aina itse pyytää opiskelijoita auttamaan minua opettamaan heitä hyvin :-). Että tajuaisivat voivansa itsekin vähän vaikuttaa opetukseen...
Harmittaa, jos jonkin helposti korjattavissa olevan jutun kuulee vasta kurssin jälkeen - tosin kokemuksen myötä alan jo vähän tietää, mitä sieltä tulee ja näitä tulee vähemmän.