torstai 10. helmikuuta 2011

aavistus apeaa
haluttomuutta haasteisiin (vaikeaan)
vähän uuttakin helmassa
siitä pieni innostus
epäluulon kera, ei tämäkän, ei mitään

voisin katsoa toisesta kulmasta
valoisammin
vaan kun tämä synkempi tulee lähemmä
turha ja hankala synkkä
eikä jaksa tulla nostetuksi

jos on ylirasittunut olo
melkein silloinkin kun on levossa
onko se ylirasittumisen merkki
vai vain tavaksi käynyt, asenteeksi asettunut?

en tiedä, mikä riittää
en tiedä, riitänkö minä
missään ei ole niille selvää rajaa
apeaa mieltä, kummastusta

ajattelen: yksinkertaisia lauseita, selkeää
ja näin sekavia kirjoitan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"jos on ylirasittunut olo
melkein silloinkin kun on levossa
onko se ylirasittumisen merkki
vai vain tavaksi käynyt, asenteeksi asettunut?"

Kuuntelin eilen töissä esitelmää, jossa puhuttiin ylirasittumisoireiden tunnistamisen tärkeydestä. Minä koin, että onhan noita oireita.

Sitten esitelmöitsijä ryhtyi esittelemään ratkaisuyrityksiä. Useimpien kohdalla mietin, että vähentävätkö ehdostukset (esim. "laadi kattava työlista" tai "tee vähemmällä enemmän") rasittumista oikeasti.

Mutta puhutteleva runo!

Marikki kirjoitti...

Kiitos, Anonyymi :-).
Rasitus syntyy yleensä siinä vaiheessa, kun ne hyvin hallitut stressiä helpottavat menettelyt eivät enää riitä. Useimmat osaavat tehdä työlistan, jos on kaoottinen olo, eikä oikein tiedä, mihin tarttuisi. Jos se auttaa, ei välttämättä tule ylirasittuneeksi. Siinä tilanteessa, jossa tallaiset keinot eivät enää helpota tilannetta, voi olla aika vaikea antaa sivusta vinkkiä selviytymiseen.
Minulle kyllä käy joskus niinkin, että unohdan jonkin hyvän käytännön - ja silloin muistutuksesta voi olla apua.

Toisaalta rasittuneisuus voi liittyä johonkin syvemmällä työssä/ elämäntilanteessa olevaan, johon eivät sitten niksit tepsi. Luulen, että oma "rasitumiseni" on muuta kuin työmäärän hallintaa...