kurkkuni on kipeä
se ei välitä antaa minulle ääntä
muutenkin
haluan katsoa televisiosta englantilaista sarjaa sekä vähän kotimaista - televisiosyksy näyttää ihan lupaavalta - dekkarit tietysti, uutisia unohtamatta
lyijykynät ovat hitaita
minulla on vaikeastiluettava käsiala
aivan varmasti
jossakin on vielä mappeja joiden järjestäminen olisi hyödyllistä - on niin mukavaa, kun paperit pysyvät järjestyksessä
aamuisin lähden koululle
vaikka voisin jäädä hetkesi kuuntelemaan
mutta kuule, kun en kuuntele
tehokas on mukava olla ja fontilla 32 saa dialle aseteltua ihan kaiken tarvittavan
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ääni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ääni. Näytä kaikki tekstit
tiistai 23. elokuuta 2011
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Samaa, samanlaista
Työntäyteisen viikon vaihtuessa toiseen ajattelen yhtäaikaa kaikkea: kuinka vaatekaappini on vaikea pitää järjestyksessä, kuinka on vääränlaisia hyllyjä ja vääränlaisia vaatteita; kuinka poikani hoivaavat nallea ja lohduttavat sitä, kun se on nähnyt pahaa unta, laulavat unilaulun, peittelevät, heijaavat vaunussa ja aikovat kasvaa isona isiksi; kuinka aikoilen asioita ja tulen niistä levottomiksi, kuinka olisi sovittava kaksi tapaamista, kuinka innostun nyt ja kadun myöhemmin.
Luen amerikkalaista kirjaa, joka on niin samankaltainen kuin monet toiset amerikkalaiset kirjat. Mietin onko piilossa katseilta amerikkalaisten toimitussihteerien armeija, jotka osaavat kirjoittaa sujuvaa amerikkalaista tekstiä ja jotka opettavat ja muokkaavat jokaisen, joka sitä alaa yritää, kuulostamaan niin samalta vaikka ajatukset ja aiheet olisivat erit, sama sointi on aina. Mietin jaksanko sitä, kuulenko takaa muun, kompastunko ja mietin, miten odotin, että kuulisin kirjoittajan ääneen.
Tytär katsoi illan elokuvaa 50-luvulta. Tämä on ihan samanlainen kuin Maija Poppanen, hän sanoi. Aika näkyy kuvasta ja amerikkalaisten elokuvantekijöiden salainen sopimus: näin tehdään, näin on hyvä. Ihan niinkuin nyt kirjoissa, ihan niin.
Tytär kuuntelee iltasaduksi opperaa, sopraanoa ja viulua. Olen yllättynyt, että hän kiinnostuu ja siitä miten lepäsin musiikissa, en tiedä pidinkö muuten, mutta lepäsin.
Ääni tarvisee reunat,
muodon jossa kaikua.
Etsin ääntä,
etsin muotoa.
En tiedä, kumpi ensin.
Luen amerikkalaista kirjaa, joka on niin samankaltainen kuin monet toiset amerikkalaiset kirjat. Mietin onko piilossa katseilta amerikkalaisten toimitussihteerien armeija, jotka osaavat kirjoittaa sujuvaa amerikkalaista tekstiä ja jotka opettavat ja muokkaavat jokaisen, joka sitä alaa yritää, kuulostamaan niin samalta vaikka ajatukset ja aiheet olisivat erit, sama sointi on aina. Mietin jaksanko sitä, kuulenko takaa muun, kompastunko ja mietin, miten odotin, että kuulisin kirjoittajan ääneen.
Tytär katsoi illan elokuvaa 50-luvulta. Tämä on ihan samanlainen kuin Maija Poppanen, hän sanoi. Aika näkyy kuvasta ja amerikkalaisten elokuvantekijöiden salainen sopimus: näin tehdään, näin on hyvä. Ihan niinkuin nyt kirjoissa, ihan niin.
Tytär kuuntelee iltasaduksi opperaa, sopraanoa ja viulua. Olen yllättynyt, että hän kiinnostuu ja siitä miten lepäsin musiikissa, en tiedä pidinkö muuten, mutta lepäsin.
Ääni tarvisee reunat,
muodon jossa kaikua.
Etsin ääntä,
etsin muotoa.
En tiedä, kumpi ensin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)