perjantai 27. huhtikuuta 2018

Perjantai. 
Väsymys ja pieni päänsärky. 

Olen alkanut ajatella, että äiti elää.
Äiti elää nyt sairaalassa.
En ole joka hetki, joka päivä huolissani. 

Olemme tehneet suunnitelman, jossa äiti tulee kotiin äitienpäiväviikonloppuna. 
Ajamme perheeni kanssa sinne ja pystymme auttamaan kaikessa niin, että äiti selviää päivän tai ehkä yönseudunkin kotona, jos kunto pysyy sellaisena, kuin se nyt on. 

Tämä tuntuu hyvältä, kun olen niin surrut sitä äkillistä lähtöä sairaalaan. 
Tuntuu hyvältä nähdä äiti vielä sellaisessa kotoisessa, tavallisessa tilanteessa
kalsean sairaalan sijasta.
Saamme vähän paremmin vietettyä äitienpäivä, kun koko porukka mahtuu mukaan. 

Töissä on nyt periaatteessa kevyempää, 
mutta silti olen ollut jotenkin vihainen ja päätä särkee usein. 
Viikonloppuja olemme viettäneet "minilomina" arjesta. 
Niin nytkin. 

Pöydällä on lappu, josta nään jäljellä olevat työpäivät ennen kesälomaa. 




Ei kommentteja: