torstai 5. huhtikuuta 2018

Peurat

Tänään pihalla käveli kaksi peuraa.
Toisella oli pitkät sarvet ja seisoi pitkään liljapenkkini päädyssä
nyhtämässä jotakin maasta.
Hetken se katsoi meitä, kun katsoimme sitä ikkunasta,
mutta se ei säikähtänyt, vaan siirtyi vasta pikkuhiljaa kauemmaksi.

***
Aamulla olin aika ahdistunut.
Jos en sure aktiivisesti, ahdistus hiipii helposti tilalle.
Jollakin tasolla minussa on myös levollisuutta,
mutta en osaa antaa sille selitystä tai sanoja.
Se sekoittuu levottomuuteen ja hermostuneisuuteen, huoleen, suruun, synkkään odotukseen.

Ei kommentteja: