maanantai 14. helmikuuta 2011

Sanoja ja päänsilitystä

Valvon Pajun unta. Hän sairastui lapsista viimeisenä meitä hitaasti kiertävään vatsatautiin. Nyt hän nukkuu olohuoneen lattialle levitetyllä patjalla,
nukahti ennen kuin ehdimme kantaa patjan yösijaksi ajattelemaamme paikkaan.
Tauti on hänelläkin - kuten Mintulla ja minulla - sitkeää
ja pieni heräilee vähän väliä ja kaipaa äidin apua.

Luen samalla ja mietin. Luonnostelen tulevia sanoja ja en oikein tiedä luottaisinko vai en, ja jos luotan, niin yliarvioinko itseäni tai aliarvioinko toisten odotuksia.
Mietin muitakin sanoja, sen kirjoittamista, joka on vielä aikomista enemmän kuin tekemistä. Se, mikä on jo tekemistä, etenee hiljalleen. Kokeilin tänään yhtä ideaa, joka ei näyttänyt toimivan. Ei ainakaan vielä. On silti kiva keksiä, vaikkei toimisikaan, ihan keksimisen ilosta. Ehkä vielä keksin senkin, miten saan sen toimimaan.

Tänään, kun hain poikia päiväkodista Timotei ei olisi malttanut lähteä, kun hänellä oli kaksi kiinnostavaa konekirjaa kesken lukemisen. Paju pelasi muistipeliä ja oli ilmeisesti pahasti häviöllä. Kun tulin, hän kiipesi pienen apinan tavoin syliini ja oli varauksettoman onnellinen.

4 kommenttia:

Linnea kirjoitti...

Muistan tuon; päiväkodille mennessä ei koskaan tiennyt, saano sieltä mukaansa vastahakoisia vai iloissaan ja tyytyväisenä kotiin lähteviä.

Marikki kirjoitti...

Niin... Eräänä päivänä hain Pajun yksin hoidosta. Olin keskustellut juuri ystävän kanssa siitä, miten tärkeää lapsille on joskus olla ilman sisaruksiakin oman vanhemman kanssa. Minttu ja Timotei olivat siis tahoillaan ja minä mainostamaan Pajulle, miten tämä saisi lähteä päiväkodista ihan kahden äidin kanssa... ja Pajua alkaa itkuraivaria vääntämään, kun isoveli ei ole tulossa mukaan, eikä siskokaan ole kotona!

Linnea kirjoitti...

Just. :-) Nyt meillä osataan arvostaa tuota kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa. Olen ollut kymmenvuotispäivän kunniaksi lasten kanssa kahdestaan ulkomaanmatkalla. Se on ollut ihanaa.
Kaikki alkoi siitä, että lupasin esikoiselle, kun tämä on 5-vuotias, että kymmenvuotiaana hän pääsee kanssani kahdestaan British Museumiin. Ja niin tehtiin. Ja muutkin muistivat se sitten, kun täyttivät itse kymmenen. Lomakohde on valittu päivänsankarin mieltymysten ja toiveitten mukaan.

Marikki kirjoitti...

Hieno idea! Täytyisikin miettiä jotain kyppitraditiota meille. Minttu täyttää kymmenen kesällä. Olemme menossa koko perheellä Italiaan, joten muuta isompaa matkaa ei ehkä mahdu ohjelmaan... Mutta jotain sen suuntaista voisi harkita.