maanantai 27. joulukuuta 2010

Nyt tarvittaisiin tätiä

Kuudes tautipäiviä alkaa.

Nyt tarvittaisiin ihmistä,
joka tulvahtaisi tupaan,
levittäisi lämpöä ympärilleen,
kiehauttaisi keiton,
kohentaisi vähän kotia,
ulkoiluttaisi kuumeettomat lapset (jotka eivät ole
olleet neljään päivään pihalla)
ja johonkin väliin sanoisi
viisaan, rohkaisevan sanan.

4 kommenttia:

maiju kirjoitti...

Voi Teitä, tätiä nyt tarvitsette, tulisin viivana, jos olisin vapaalla.

Sana kiertämään, te todella tarvitsette Tädin lämpöistä tuulahdusta, keitto alulle, tuuletus tupaan, paikat kuntoon ja lapsille seuraa ulos sekä haleja sisälle viltin ääreen. Hiukan hellimistä sekä mahan täytettä.

Täti Monikat nyt, hei, haloo, onko vapaita apuun!!!!!

Marikki kirjoitti...

Oi kiitos! Jo ajatus lämmittää. Tuota kirjoittaessani mietin (taas kerran) tätä varmasti monelle muullekin lapsiperheelle tuttua tilannetta: asutaan kaukana suvusta ja pidemmän linjan ystävistäkin, paikkakunnallakin vähän vieraina, turhan omavaraisina ja irrallisina. Nykyajan "tädit" taitavat lisäksi olla työelämässä ym. liian ryvettyneitä, muut yksinsinnittelevät lapsiperheet eivät ehdi toistensa avuksi, tai heillä ei ole siihen sopivia yhteyksiä...

Vuorovettä kirjoitti...

Voi, kun pääsisikin avuksi!

Kyllä, tuttu tilanne tuo. Me olimme kerran koko perhe yhtä aikaa vatsataudissa, toisella kertaa kaikki viikkoja influenssassa, jokainen vuorollaan, välillä kaikki yhtä aikaa. Ei ollut ketään, keneltä pyytää apua (sukulaiset kaukana mneilläkin ja elävät muutenkin mieluusti omaa elämäänsä) eikä ollut voimia soitella kaupungille, ehkä olisi saanut kodinhoitajan, en tiedä. Jotenkin maksettu apu tuntuu kylmältä ja mieluummin on ilman. Lopulta soitimme pitsamiehen paikalle. Tuo on minusta jo surkuhupaisaa.

-- mutta onneksi on myös perheitä, joille apua järjestyy. Naapurin perheellä ovat molempien vanhempien vanhemmat apuna arkena ja juhlassa, toiset muuttivat varta vasten paikkakunnalle. On suunnaton apu vanhempien jaksamiselle ja koko perheen hyvinvoinnille. Ilolla seuraan, että nykypäivänä voi olla vielä noinkin.

Paranemista ja lämpimiä ajatuksia sinne!

Marikki kirjoitti...

Vuorovettä: Oi teitäkin... onneksi kaikenlaisesta selviää. Ei tämä varmaan mitään harvinaista ole. Vähän kyllä suren tätä elämänmuodon erillisyyttä ja yksinäisyyttä nykyisin. Pitsamiestä voisin harkita :-). En ole tehnyt joulunaikana mitään uutta ruokaa, vaan sillä ihan perusvarustuksella on menty tähän asti. Nyt laitoin kinkunlopun jo pakkaseen ja olisi keksittävä jotain uutta (makarooniin on jo turvauduttu).

Onneksi olo on tänään parempi kuin eilen. Jospa tämä vaikka hellittäisikin tästä... (sanoo ja jatkaa mustaviinimarjamehuglögin kittaamista).