torstai 6. maaliskuuta 2014

Valoa!

Iso annos särkylääkettä ja cokista (kofeiinia) perään.
Lääkärikäynti.
Kirkkaita hetkiä, vihdoin edes toiveikas olo,
oikein toiveikas olo, jos ei nyt tieto ihan, että päättyy ja hälvenee,
jokin taite on, jokin taite tässä!
Iltapäivällä kuitenkin uupumusväsypahaolo. Nukun sen läpi.
Nyt taas liikutan jäseniä.

Lääkärillä älysin sanoa, että maanantai myös,
että en mene enää kouluun romahtelemaan,
ja että opiskelijat tarvitsevat opettajan,
sellainen aamulla katsotaan menenkö vai en, ei nyt sovi,
pitää voida järjestää etukäteen, siellä pitää olla varmasti
joku.
Niinpä sairasloma on maanantaihin.
Jos pää ei silloin ole kirkas, työterveyteen,
resepti, päivystykseen ja kovat lääkkeet piikkinä suoneen.
Ei kuulosta puoleensavetävältä. Aion säikähtää terveeksi. 

***
Luen Joni Pyysalon kokoelmaa Kuolema, rakkaus ja lisälaitteet.
Pakahduttavia, surullisia ja tosia sanoja.



4 kommenttia:

tinttarus kirjoitti...

Voimahalaus sulle sinne.
Valo häämöttää aina tunnelin päässä. Hyvä, että se näkyy.
Älä murehdi maanantaita vielä. Lepuuta kehoa ja ajatuksia. Tiedän, että se on helppo sanoa, hankalampi toteuttaa.
Olen kerran saanut kipupiikin. Sen jälkeen tuli oksennus. Sitten helpotti.

Toivon kovasti, että saat laajenevan valon ja hyvän olon lähellesi.

Anonyymi kirjoitti...

Lepuuta kehoa ja ajatuksia.

Sitä haluan tehdä. Tänään olin jotenkin niin helpottunut, että vähän osasinkin. Sen kurjemman aallonkin aikana, vaan sitten yksinkertaisesti torkuin ja lepäsin.

Minulla on nyt kyllä melkein levollinen olo. Neljä päivää - tai oikeastaan kaikki päivät, jotka tarvitsen - toipumiseen. Ja jotenkin tuntuu, että ajatuksissa on uusi kirkkaus. Jos aalto vie huomenna taas pinnan alle, menen mukana, mutta tihetyvät kirkkaat hetket antavat toivoa. Tämä päättyy kyllä.

Marikki

Nina kirjoitti...

Hei mulla kans krooninen migreeni, nykyään helpompi ja muutama vuosi sitten oli näitä kahden viikon migreeniputkia. Triptyyliä sain estolääkkeeksi ja auttoi, nykyään en sitä ole käyttänyt kun olen pärjännyt muutenkin. Mulla se putki jää helposti päälle jos käytän liikaa kohtauslääkkeitä (relert). Joku fiksu neurologi sanoi että niistä helposti tulee kierre. Nykyään tiedän että jos kolmatta päivää särkee, niin neljäntenä ei enää kohtauslääkettä kannata ottaa koska keho alkaa sitä odottaa. Sit vaan maataan päivä tai pari. Tsemppiä, kyllä se taas helpottaa...

Marikki kirjoitti...

Kiitos Nina tiedon jakamisesta. Tämä putki minulla oli nyt ensimmäistä kertaa sellainen, että käytin reilusti triptaaneja eli siis noita kohtauslääkkeitä, eikö niin? Ja kyllä tästä vähän sellainen tuntu jäi, että en tee enää uudelleen. Ensinnäkin eiväthän he auttaneet oikein mitään - tai ainakin on vaikea arvoida jotain osittain lieventävää vaikutusta. Lisäksi nämä loppupuoliskon (2 viim. viikkoa) migreenit olivat PAHEMPIA kuin mitä minulla yleensä on. En ole ennen kärsinyt tunnottomuusoireista tai samanlaisesta jäykkyydestä koko ylävartalossa tms. Luulen, että elimistöni on aika herkkä erilaisille lääkeaineille. Koska otin tänä aikana triptaaneja 8-9 kertaa, voinen todeta, että triptaanit eivät erityisen hyvin toimi minulla. Tuo kolmen päivän sääntö kuulostaa viisaalta.