sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Pettymys sentään

Olen kulkenut viikon läpi vai kulkivatko päivät lävitseni, en tiedä.
Olen nähnyt kirkkaasti, olen kävellyt halki raikkaiden kevätiltojen,
olen hämmästynyt lumesta ja sokeutunut kirkkaudesta.
Olen toistanut tavanomaisia liikkeitä, kiitollisena ja yllättyneenä.
Olen tehnyt työtä, olen puhunut lasteni kanssa, olen käynyt teatterissa
ja nauttinut sanoista, ajatuksista, ilmeistä, nauranut ja melkein itkenytkin.

Ja nyt istun tässä
niin pettyneenä.
Yritin nukkua aurat pois,
lääkitsin ja lepäsin,
ja nyt olen tässä pää epäselvänä,
katse epäselvänä ja
mieli pelokkaana uuden kierteen
varalta.

Tämä tuli ihan varoittamatta, ilman pitkiä esioireita. Edessä ovat viikot,
jotka vaativat paljon ja vaativat ehdottomasti selkeän mielen. En jaksaisi pudota nyt,
minä tarvitsen minua tässä. Kolmen viikon päästä lähdemme matkalle. Työt ovat
vaativassa vaiheessa, enkä edes kestä ajatusta, että joutuisin taas olemaan heikko lenkki,
luistelemaan pois ja jättämään tilanteet muiden haltuun. Jo nyt on tunne, että olen pettänyt
opiskelijani, kun olen joutunut perumaan juttuja. Tässä vaiheessa kurssit vielä jotenkin ovat kurottavissa kasaan, mutta jos nyt vielä...

Tiedän, että katastrofoin.
Tämä olo on nyt.
Huomenna voi olla hyvä.
Tämä on yksittäinen kohtaus,
ei välttämättä kierteen alku.
Jos uusi kohtaus vielä tulee,
otan erilaisen lääkkeen. Ja
se saattaa toimia, vaikka tämä
tämän kertainen ei toiminut.

En ole nyt rauhallinen, koska tässä olossa en ole rauhallinen.
En vain ole. Ei auta kuin odottaa, odottaa vain.

4 kommenttia:

Katja - Tässä ja Nyt kirjoitti...

Voimauttavia ja parantavaisia ajatuksia täältä :)

Marikki kirjoitti...

Kiitos, Katja!

Nina kirjoitti...

Voimia tähän hetkeen ... mitä tulevaisuus tuo tullessaan, emme tiedä - jos se sisältää hetken, jossa "kyllä" itselle on sama kuin "ei" työpaikalla, niin toivon että oman itsen hoitaminen voi lievittää sitä mahdollista syyllisyyden tuntoa, joka työpaikkaa ja sitoumuksia kohden voi nousta ... Luin eilen juuri viimeisten viikkojen postauksesi - Voi sentään, lämpimiä ajatuksia ja enkeleitä sinulle ja lapsosille, sekä miehelle matkanpäällä!

Marikki kirjoitti...

Kiitos, Nina, myötäelämisestä. Olen onneksi lähdössä ihan hyvin mielin tästä kohta töihin. Keväthankien kirkkaus vähän hirvittää, mutta aurinkolaiseilla toivon selviäväni :-).