sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Pinnalla

On kuin olisin ajelehtinut hyökyaallon vietävänä viimeiset neljä viikkoa
ja nyt nostan pääni vedestä jossakin rannan tuntumassa,
katselen ympärilleni, tapailen jaloilla pohjaa,
ihmettelen, missä olen
ja tunnistan tuttuja maamerkkejä.

Alan palautua itsekseni
ja katson taakse ihmetellen, millaisesta sumusta oikein olen tullut läpi.
Eilen tyhjensin viimein sen alakerran pakastimen! (Yläkerran pakastin on onneksi paljon pienempi ja meillä on vielä neljä viikkoa on aikaa.)  Kaavailin aamuksi kolmen lajin kokkaukset ja ihmettelin, mitä me olemme syöneet edelliset neljä viikkoa?

Alan ajatella niitä asioita, joita nyt yleensäkin ajattelen.

Ulkoilen poikieni kanssa. Otan valokuvia kiipeilytelineestä.

Olen edelleen varovainen ja varuillani.
Varon valoja ja ääniä ja nälkää ja niskajumitusta.
Välillä on auramaisia tuntemuksia, mutta uutta kohtausta ei kuitenkaan ole tullut.
Välillä on vähän pahoinvoiva olokin, mutta uutta kohtausta ei.
Lepään kaiken kurjan yli, jos vain voin.

Ajatusten vapaus on ihaninta!
Vihdoin mieli taas toimii, jotkut omituiset ajatukset vähän haihtuvat, elämä tuntuu maistuvalta, en ole  ihan niin eksyksissä, hapuilen kun se elämään kuuluu sekin...




Ei kommentteja: