torstai 16. tammikuuta 2014

Varjele ja johda

Kerään maahan valuneita hedelmiä yksi kerrallaan
viileys ihossa, talven kutina

Auton akku tyhjenee, yönylisenä rakkaani lähtee matkalle,
auto ja mies jättävät minut samaan aikaan 

Näen itseni kulkemassa pakkasessa, laskemassa minuutteja,
jäämässä bussista, soittamassa päiväkotiin...

Olen tyhjä, kuuntelen laulua, jossa on surumielistä huutoa
olen päänsärkyinen ja ärtyisä, mutta en provosoi itseäni enempää

Rauhoitan ja hoivaan, muistan, että on ulottuvuuksia, 
vaikka pelkään ja olen irrallinen ja vaikka niin, myös toisin

On punaisia lintuja, on hiljaisuutta, musiikkia, sanoja
varmaan kestän vähän hälinääkin, kiirettä, vastuuta

Tänään yksi vastoinkäyminen suojelee minua toiselta
ja jotenkin kummasti otan sen alusta lähtien levollisesti

En nyt valoisasti sentään, mutta jotenkin niin, että näitä päiviä tulee
aina, hallitsematta, muistitikut unohtuvat, auto jäätyy kiinni, 
joku huomauttaa puuttuvista yksityiskohdista

Sain elää
Oli valo, oli rakkautta, oli hetki hiljaisuutta











Ei kommentteja: