torstai 2. tammikuuta 2014

Punajuuria! Punajuuria! (Ja niksi niiden kuorimiseen)

Vietin tänään ihanaa kokkauspäivää lämpimän uunin äärellä.
Yksi keittiöihastuksistani on Tamar Adlerin Everlasting Meal -kirja. Kirjan ajattelutapa ja lukuisat käytännölliset ideat saavat minut palaamaan sen äärelle aina uudelleen.
Adlerin inspiroimina ovat saanet alkunsa monet sunnuntait, jolloin paahdan uunissa valtavan määrän juureksia ja muita kasviksia. Niitä sitten käyttelen viikon mittaan milloin mihinkin ruokaan lisäkkeenä tai ainesosana.




Tänään oli juuri sopiva päivä kevyellä pyörähtelylle uunin lähistöllä.
Lisäksi vihanneslaatikossa oli iso pussillinen jo ennen joulua hankittuja punajuuria
ja kaksi bataattia.

Aloitin punajuurista. Luin Adlerin tarinaa hänen uunipäivistään uudelleen ja nappasin pari erinomaista tekniikkaan, joita en ollut ennen tullut noudattaneeksi.

Ensinnäksin punajuurten kypsentäminen.
Kuuma uuni (noin 225 astetta).
Reunallinen uunipannu, jolle punajuuret mahtuvat vieriviereen yhteen kerrokseen.
Vähän vettä pannun pohjalle.
Päälle tiiviisti foliota, jossa ei ole aukon aukkoa.
Pannu uuniin. 45 min jälkeen tarkistetaan meneenkö terävä veitsi pehmeästi juureksen sisään,
uudet tarkistukset 15 minuutin välein, kunnes punajuuret ovat ihanan pehmeitä ja leikkautuvat helposti.
Adler ehdottaa ottamaan pienimpiä juuria pois uunista sitä mukaa, kun ne kypsyvät. Minä tyydyin jonkinlaiseen keskiarvoon :-)

Tulos on tällä tekniikalla aivan ihana! Meheviä, mistään nahistumattomia juureksia, jotka ovat kuitenkin sopivan kypsiä.




Iloisin yllätys oli kuitenkin kuorimistekniikassa.
Olen ennenkin kypsentänyt punajuuria uunissa ja kuorinut ne vasta kypsentämisen jälkeen.
Ei se nyt niin kovin hankalaa ole ollut, mutta pikkuisen kuitenkin.
Ja veitsen kanssa punajuurista on tällä kärsivällisyyden asteella tullut hieman kuhmuraisia…

Nyt otin uudet konstit käyttöön.
Adler ehdotti, että yhdellä pyyhkeellä pidetään vielä lämpimästä punajuuresta kiinni ja toisella pyyhkellä kuoritaan. Kuulosti aika kummalliselta, enkä ymmärtänyt millaisia pyyhkeitä tässä tulisi käyttää. Niinpä päädyin käyttämään meillä muuten käyttämättä jääneitä porkkanankuorimishankoja (vrt. perunankuorimishanska, mutta näissä lukee "Carrot").
Sellaiset kädessä lähestyin juuresta. Leikkasin juuren irti ja hiukan huppuakin. Sitten aloin raaputella kuorta käsin irti. Vähän tuntumaan saatuani lähinnä vaan liu'uttelin kuoren pois punajuuren päältä!
Helppoa ko heinänteko! Tai siis heinänteko on vaikeaa, mutta tämä helppoa. Vain joissain juurissa jouduin vähän avittamaan veitsellä, mutta ne taisivat olla niitä vähän isompia, raaemmaksi jääneitä…
Muuten oli tosi helppoa.

Punajuuren puna lähti hanskoista pesussa.
Kädet olivat puhtoiset kuin pikkuvauvalla.
Ja punajuuret: ne ovat kauniin pyöreitä ja täydellisiä!

Meillä syödään varmasti nyt enemmän punajuuria, kun tämä homma on nyt ns. hanskassa.
Mukavaa :-).

Punajuurten lisäksi kypsensin
yhden peruna,
kaksi bataattia,
kolme sipulia,
kaalia,
kesäkurpitsaa,
ja uunin loppulämmössä paahdoin mantelita ja auringonkukansiemeniä.

Näitä syötiin ja syödään lisäkkeinä ja
näen horisontissa myös yhden herkullisen kasvissosekeiton.

1 kommentti:

liisa kirjoitti...

Loistavaa! Meilläkin on tänä joulunaikana syöty runsaasti uunijuureksia, mutta eipä ole tullut tällainen kuorintatapa mieleen. Kiitos vinkistä!