torstai 30. tammikuuta 2014

Eräs viimeinen, joka valvotti

Viime yönä valvoin ja ajattelin lintuja,
pesästä lähtemisiä,
avaria peltoja ja parvea, joka pysähtyy pellolle.

They were never mine. 

Pelto oli tasaisen ruskea, syksyinen.
Parvien kuuluukin pyrähtää lentoon.
Päätän olla vapaa,
kulkea kuvaan ja kuvasta pois.

Menkää, nouskaa jo siiville,
minä huudan,
käännyn, kävelen pois.

Ei kommentteja: