tiistai 14. tammikuuta 2014

Uusi perunaruoka ja muuta puhinaa käpyvarastolla

Tänään auriko kultasi puita.
Hetken aikaa maisema oli valkoinen ja kultainen ja sininen. 
Väriterapiaa harmaan joulunajan jälkeen :-) 

***
Keittiön kaappien keventäminen toi viime viikolla iloa: 
Löysin itselleni uuden, ihanan herkun! Herkku perustuu joululta jääneeseen perunalaatikkoon. 

Meille uusi perunaruoka syntyi näin: 

1. Valmistetaan jouluksi liikaa savolaistyylistä (imeltämätöntä) perunalaatikkoa, maidottomana. Muistelen, että tein ihan vaan veteen. 

2. Pakastetaan laatikko. 

3. Sulatetaan jääkaapissa. Tuloksena outoa kokkareista ja vetistä massaa, jonka houkuttavuutta mikrossa lämmitettynä epäillään suuresti. Muistetaan, että pidetään perunarieskoista. 

4. Koska kokkareinen massa muistuttaa vähän leipää, leikataan massa viipaleiksi. Viipaleet asetetaan lappeelleen uunipellille. 

5. Paistetaan 200 asteessa, kunnes peruna on osin pehmeää ja osin reunoilta rapeaa. 

6. Nautitaan! 
Kaikki tykkäsivät meillä näistä, vaikka perunalaatikko ei alunperin ollut kovin suosittua. 

Harmi, että tällaisen valmistaminen siten, että keität perunat, paistat perunalaatikon, pakastat ja paistat uudelleen, ei oikein kuulosta järkevältä sen enempää ajan kuin energiankäytöllisestikään… Onnistuiskohan vastaava jotenkin suorempaa reittiä? 

*

Näin alussa käpyvarastolla ahkerointi käy sutjakasti ja helposti. Pakan päältä pääsen valitsemaan sitä helpointa ja mieleisintä. Näitä olen onnistunut käyttämään: 

Pakastin:
  • Helpoista helpoin: mansikoita. Teimme hedelmäsalaatin, jossa oli tavallisten hedelmien lisäksi pakastemansikoita. 
  • Melkein yhtä helppoa: joulukinkun jämiä (sellaisenaan ja keitossa) ja em. perunalaattikko.
  • Lounaaksi kaalilaatikkoa ja puolukkaa. 
  • Päivälliseksi pussillisen perunamuussiaineista sekä pinojen alle unohtuneet lindströminpihvit. 
  • Valmiista piirakkapohjasta puolukkaomenapiirakka, jonka muu perhe hotkaisi yhdessä illassa. 
Kaapit:
  • Pidän ruusunmarjasta ja ostan aina välillä ruusunmarjajauhetta, josta teen soppaa. Yleensä jauhe sitten jossain vaiheessa unohtuu kaapin perälle… Nyt olen tehnyt jo kaksi kertaa ruusunmarjakiisseliä. Lapset keksivät, että kiisseliä voi syödä banaaniviipaleiden kanssa. Kokeilimme sitä. Varmistin myös, että päärynäkin sopii hyvin kiisselin kumppaniksi. Ehkä teen tänään kolmannen annoksen. 
  • Onnistuin myös käyttämään jääkaapista viimeisetkin joulunajan säilötyt: sinappisilakan, jota söin tänään perunamuussin kanssa sekä marinoidut kasvikset (jotka olivat yllättävää kyllä säilyneet marinadissa hyvinä näin pitkään!), joista tein eiliseksi impromptu-lounaan lämmittämällä kupillisen parsakaalia ja maustamalla sen näillä kasviksilla. 
Tappioihin on luettava yksi pussi aprikooseja. Sen parasta ennen päiväys oli vuodelta 2011, joten ilmeisesti tämä piilottelun mestari oli välttänyt aiemmat kaapikatsaukset! 



Ei kommentteja: