perjantai 3. tammikuuta 2014

Paju yllättää taas

Eilen oli taas sellainen päivä, että pojat puuhastelivat koko päivän omiaan yöpuvuissa. Edes ulos en tullut patistaneeksi, enkä tehnyt mitään muutakaan rakentavaa heidän kanssaan… Mutta onneksi heissä on siemen ja kasvu itsessään. Vai mitä sanotte tästä tarinasta, jonka löysin illalla Pajun leikkien joukosta? 

Paju täytti marraskuussa kuusi vuotta, eskarilainen siis. Vähän aikaa sitten hän ylitti kynnyksen, että saa selvää sanoista. Hän on jo lukenut muutamia kirjojakin, niitä kirjaston helpoimpia. Vaikka hän saa äänteet oikein, uusia tai erikoisia sanoja on silti vaikea hahmottaa ja tunnistaa. 

Sanoin pari päivää sitten, että lukemista voi harjoitella myös kirjoittamalla. Ilmeisesti siitä tuli innostus tähän tarinaan, jonka kirjoitin puhtaaksi mahdollisimman uskollisesti. Alkuperäisessä tosin ei ollut rivivaihtoja ja sanavälit puuttuivat useimmiten. Aivan pakko oli tallentaa ja jakaa tämä :-)!  Siirtymä kirjoitettuun kieleen on minusta jotakin niin hämmästyttävää ja merkityksellistä. Muutos koko olemisen tavassa… Katsoin juuri dokumenttia, jossa sanottiin, että lukemaan oppimiseen yhdistyy valtava uudelleenjärjestäytyminen hermoverkoissa… 







KOLMEN AUTON REISUT 
JA NIITEN AUTOJEN NIMETOVAT RAKEPUM PITKOPÖTKYLÄ ISORENGAS
RAKEPUM PITKOPÖTKYLÄ JA ISORENGAS ASUIVA PIENESÄ AUTOTALLISSAISORENGAS SANOI ETÄ LÄHDETÄÄNKÖ REISSULLE JONEKIN 
JOO LÄHDETÄÄN VAAN SANIVAT PITKOPÖTKYLÄ JA RAKEPUM
MINE LÄHDETTÄISIIN SANOI PITKOPÖTKYLÄME LÄHDÄÄN ENGLANTIINJOO LÄHDÄÄN HETI TULKAAISEN NE LÄHTVÄTLENTOKONEESA OLI PIMEÄÄ
ÄLÄ ON IKUNA
KOHTA ME OLAAN PERILLÄNYT LENTOKONE LASKEUTUUNYT KORVIIN STUUPERLLÄ OLLAAN

Tarina on kirjoittajan mukaan vielä kesken. Tätä ennen Paju on kirjoittanut ainakin muutamia Angry Birds lintujen nimiä piirroksiinsa. Muusta kirjoittelusta en tiedä :-). 
Kolmannen lapsen elämään varmaan helposti tulee tällaista itsestään oppimista… 
Kukaan ei vahdi ihan koko ajan vieressä, että mitä se nyt osaa
ja toisaalta virikkeitä ja malleja on edellä kulkemassa…  
Suloinen Paju sitten istuu, tarkkailee, miettii ja oivaltaa. 
En ole yhtään opettanut Pajua lukemaan tai kirjoittamaan - aiempia kyllä - mutta he oppivat kunnolla lukemaan vasta koulussa. Niin minäkin aikanaan. Enkä mitenkään ensimmäisten joukossa. 
Suloista saada nähdä tämäkin, kuinka kirjoitettu kieli avautuu näin helposti. 

Koko perhe on nyt kirjoitustaitoinen. 
Erään aikakauden loppu sekin tavallaan… (oih ja sniif, mutta siitä joskus toiste enemmän)









1 kommentti:

Ellinoora kirjoitti...

Hienoa tekstiä kuusivuotiaalta todella! Lapsi hämmästyttää aikuisen tullen mennen kehityksellään.

Olen tallentanut vastaavia Kuopukseltamme. Ne ovat aarteita yhä.