perjantai 30. maaliskuuta 2018

Valmistaudun lähtöön

Pakkaan mukaan vaatteita ja muutaman kirjan,
tietokonekin tulee mukaan, koska on velvollisuuksia ja aikarajoja.
Latasin mukaan musiikkia, jolla arvelen olevan äidille merkitystä.
Ostan vissyä, kun äiti tykkäsi sitä juoda silloin, kun viimeksi kävimme.

Ei ole paljoa vietävää,
ei paljoa pakattavaa.

Soitin siskolle.
Ajattelin, että jos hän vaikka haluaisi tulla samaan aikaan käymään
tai muuten tavata,
mutta ei se taida tulla.
Siinä se asuu toisella puolella tietä terveyskeskuksesta,
mutta ihan omassa maailmassaan.
Tuli vähän tyhmä olo, että mitä minä nyt menin odottamaan, että jotenkin yhdessä jätettäisiin äidille hyvästiä tai että tällaisen tilanteen kohdalla jotenkin olisi tarve nähdä toista. 

Olkoon. Yritin edes.

Tänään äiti oli ollut virkeämpi.
Nyt isä sanoi, että hän oli selvästi myös ilahtunut siitä, että olen tulossa.
Tuntui hyvältä.

Mutta ei äidin ole hyvä olla, nestettä kertyy joka puolelle ja jalkoihin sattuu.
Äidin rinnasta on löydetty patti.
Se on joko tulehdus tai mahdollisesti kasvain,
mutta ei sitä enää lähdetä mitenkään tutkimaan.
Kyllähän tuo konkretisoi taas sitä, mitä saattohoito tarkoittaa.

Isä ei ole kysynyt hoitajilta aika-arviota.
Minua asia mietityttää.
Ehkä yritän sillä jotenkin säädellä omia voimiani ja olemisiani.


Ei kommentteja: