maanantai 26. maaliskuuta 2018

Viimeisen luvun alussa

Käännetään sivua.
Aloitetaan viimeinen luku.

Äidistä on tänään tehty saattohoitopäätös.

Lääkäri oli kutsunut isän rauhassa juttelemaan ja selittänyt tilannetta
lääketieteellisesti tilanne on vaikea
pyritään hoitamaan niin, että pääsisi mahdollisimman helpolla,
pehmeästi, turvallisesti,
hoidetaan, mutta ei tehdä turhia tutkimuksia. 

Tulehdusarvot ovat koholla, antiobioottia vielä jatketaan ainakin vähän aikaa.

Äiti oli kuunnellut keskustelun tyynenä,
silmät kiinni, kuten hän on nyt alkanut usein hereilläkin olla.
Emme oikein tiedä, mitä hän tilanteesta hahmottaa.
Hän ei tunnu murehtivan mitään, mutta ei myöskään odottavan mitään tai
edes kovin ilahtuvan mistään.
(Kyllä äiti muistaa, että sinä olet tulossa, mutta ei tunnu reagoivan siihen mitenkään, ilahtuvan tai mitään.  Puhelimessa äiti tuntui ilahtuvan, vaikka se saattoi olla myös sellaista keskustelun käytäntöjen osaamista, näin smalltalkissa sanotaan, kun joku ehdottaa tapaamista...) 

Isä kertoo koko ajan minun kuulumiseni ja terveiseni äidille, mutta äiti ei kysy mitään, eikä osoita kiinnostustaan. En minä sitä odotakaan, en vaadi mitään, en odota mitään. Äiti saa nyt vain levätä ja olla, ja lähteäkin, kun on sen aika.
Hyvä puoli tässä on se, että äiti ei kauhistu, eikä pelkää,
ei masennu tai ahdistu.

Olen varannut junaliput vajaan kahden viikon päähän.

Eletään päivä kerrallaan, oli lääkärikin sanonut.
Mistään aikamääristä ei ole ollut puhetta.
Netistä luen, että saattohoitopäätös tehdään, kun kuolema on odotettavissa päivien tai viikkojen kuluessa.
Ehkä näen vielä äidin, ehkä en.

Haluaisin upota suruun tänä iltana,
mutta minun on pakko nostaa itseni ylös.
Huomenna on outo, erityisen vaativa työpäivä, jota olen järjestänyt ja odottanutkin
ja jonka toivon onnistuvan. On syytä vähän sulkea surun ovea ja keskittyä nyt muuhun.
Sanoin isällekin, ettei soita minulle päivän aikana kävi mitä tahansa.
En halua jännittää mahdollista soittoa puhelimessa päivän hulinassa.
(Olen itse asiassa etukäteen aika paljon jännittänyt sitä, jos äiti kuolisin juuri tuona tärkeänä päivänä ja joutuisin selviämään tilanteista sen tiedon kanssa.)


Ei kommentteja: