maanantai 2. tammikuuta 2012

Valon rytmi

Sähkökatkon aikan tulimme tietoiseksi valosta.
Päivät olivat lyhyitä, mutta ne toivat valon. 
Lapset alkoivat suunnitella elämää valon mukaan. "Nyt ei voida lähteä, koska vielä vähän aikaa näkee leikkiä legoilla."

Kun sähköt palasivat, aloin kaivata yhteyttä luonnon rytmiin.
Sähkövalon loisteessa luonnon valolla ei ole minulle merkitystä.
Olen irrallinen ja (näennäisen) omavoimainen.

Suomalaiset menevät kai mökeille palauttamaan tätä suhdetta luonnon rytmeihin.
Ja samalla varustavat mökkejään yhä pidemmälle, niin että suhteen palauttaminen käy sielläkin vaikeammaksi.

Nyt on sininen hetki,
tänään se ei kirkastu raikkaaksi, vaan kääntyy harmaaseen.
Sammutan osan valoista ja katson hiipivää valoa.


3 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

Meillä ei sähköt olleet poikki, mutta kynttilän valossa ollaan nautittu...valot sammutettuna.

Ellinoora kirjoitti...

Hienoja oivalluksia valosta, Kuusi. Emme varmaan halua palata sähköttömään maailmanaikaan, mutta nämä katkot (joita tulee olemaan edelleen) muistuttavat luonnon rytmistä.

tinttarus kirjoitti...

Uupumus uurtaa kasvoilleni uusia polkuja. Koen kummallisen syvää kiitollisuutta, sillä uskon, että tämä kahdeksan vuorokauden sähköttömyyskin antaa jotakin arvokasta. Valon rytmi. Luonnon tahti. Niiden kanssa pitäisi osata elellä enemmän lähekkäin, kunnioittaen, ammentaen. Pieni on suurta ja hetkessä on ikuisuus. Fraaseja ehkä, mutta niin viisaita. Pimeydessä hohtaa valo, joka valaisee isommin kuin parrasvalojen loiste.

Siunausta ja valoisia ajatuksia alkaneelle vuodelle. Pidän tavastasi ajatella. Kiitos kun jaat niiden tuiketta täällä!