keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Äkillinen kiitollisuus

Kassan jälkeen tavarani täyttivät koko tilan.
Yksi jogurttipurkki oli pudonnut vanhan herran ostosten joukkoon.
Yhteen pussiin maidot ja muut kulmikaat.
Pehmeitä sekalaisia toiseen, päälle loput jogurtit.
Pussinrakoihin hämmästystä:
kuinka voi ollakaan niin, että minulla on tämä perhe ruokittavana.
Olen saanut rakastua. Olen saanut lapsen, lapsia.
Miten ihmeellistä,
että elämässä on käynyt näin hyvin.

8 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

Kiitollisia saamme ollakkin niin monesta asiasta....☺

Satu kirjoitti...

Hei! Oi miten kaunis ajatus ihan kesken arjen!

Maria kirjoitti...

Sinullakin on käynnyt elämässä parhaimmin.

Liisa kirjoitti...

Ihana tärkeä hetki!

Katja kirjoitti...

Juuri näin. Onneksi tulee näitä valaistumisen & kiitollisuuden hetkiä. Minä pakkaan kylmät, ei-kylmät ja reppuun kulmikkaat -tyylillä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Pitkään aikaa olikin rauhallinen olo. Nyt eksyin tänne - ja aih! kun kirpaisi - kaikilla ei ole käynyt elämässä niin hyvin :-(

Marikki kirjoitti...

Oi, pahoittelen kirpaisun kirvoittamisesta. Tiedän, ettei mikään tällainen ole itsestäänselvää, en ole pitänyt itsestäänselvänä omalla kohdallakaan... Onneksi joskus ymmärrän ihmetellä. Onhan sekin vähän traagista, jos on saanut valtavia lahjoja ja sitten kulkee ympäriinsä vain valittamassa.

Linnea kirjoitti...

Tätä samaa mietin mitäkin monet kerrat viikossa: miten on mahdollista, etä minulla on kaikki tämä tässä. Nämä ihanat tyypit... :-)
Yritän muistaa olla vaikeinakin hetkinä kiitollinen.