sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Lomakuilu


Sunnuntai on pudotus.
On aika luopua lomasta.

Loma oli kolmitahoinen, eikä mikään niistä ollut tavanomainen.
Ensin joulu, sitten sähkötön pimeys
lopuksi lunta ja luisteluretkiä isovanhempien luona.
Eilen pitkä ajomatka
ja tänään tämä asettuminen arkea vastaanottamaan.

alakuloisuutta (täällä on yksinäistä, mies vieläkin matkalla...)
muutoskitkaa (operooliin? huomenna kahdeksalta?)
stressituntuja (mitä kaikkea olen aikonut ja mitä ehdin sitten kuitenkin vain jotenkuten)
aikuiseksi vyöttäytymistä (kaikki sujuu paremmin jos itseltä ei mene hermot...)

kiitollisuutta (tämä täyteläinen, maistuva elämä - minulle?!)
luottamusta (kyllä se  taas sujuu, elämä on hyvää)
kohtuullisuutta (ensin tehdään tärkein, muu saa olla)
sanoja ja kauneutta (voimaksi ja iloksi)

En haluaisi siirtyä huomiseen. Muutos on niin jyrkkä ja kertakaikkinen.
Silti odotan jo tammikuun ja helmikuun viikkoja, jotka ovat vakaita, mihinkään kurottelemattomia aikoja.
Valo lisääntyy, lumen valkoisuus (toivottavasti) ympäröi, mikään ei liiemmin muutu, mihinkään ei tarvitse valmistautua. On hyvää aikaa ajatella.

Kun vain ensin hyppäämme tämän kuilun yli
ja hyvästelemme joulun ja loman.



Ei kommentteja: