perjantai 9. syyskuuta 2011

Seuraavia askelia

Aamu aukeaa sumuisena - ulkona ja sisällä.
Lähden töihin,
yritän ottaa rauhallisesti.
Olo on edelleen huono. Otan eilen määrättyjä lääkkeitä.
Tulee olo, että pitäähän niitä nyt edes kokeilla.
Yritän antaan itselleni luvan suoriutua tunneista kohtuullisesti:
siis voinnin huomioon ottaen vaikka vain rimaa hipoen.
Se ei ole ihan helppoa: opiskelijoiden katseet tuntuvat penäävän luottamuksen arvoisuutta, odotuksiin vastaamista.
Ei se ihan niinkään ole. Se on taas tunne, tunne vaan.
Lähden töihin.
Yritän ottaa rauhallisesti.
Ihan saa ihminen olla välillä rikkinäinen.

2 kommenttia:

tinttarus kirjoitti...

NApsuttelimme kirjaimia KUUSEN alle yhtä aikaa:)
Alemmassa kirjoituksessasi minulta pitkä viesti, kun ehdit niin kurkistele.
Päivääsi armollisuutta itseäsi kohtaan!
Saamme olla toisinaan heikkoja, hauraita ja säröillä. Ellemme ikinä sitä kokisi, olisimme armottomia ja kovia.
Hälvetköön aamu-usva luotasi, sisältä ja ulkoa.
Hyvyyttä hetkiisi♥

Marikki kirjoitti...

:-)
Onneksi usva on jo enimmäkseen hälvennyt. Muutama kotipäivä tässä tekee varmasti hyvää.