torstai 8. syyskuuta 2011

Migreeni matalaks ja muita mietteitä

Tänään oli migreenipäivä,
kärsin pahoinvoinnista ja muista "sivuoireista".
En pystynyt opettamaan.
Menin iltapäivällä työterveyshuoltoon.
Ajattelin, että olisi hyvä saada vastauksia muutamiin kysymyksiini ja ohjeet lääkityksestä kerrakin ihan omaan profiiliin sopiviksi.

Odotus, että lääkäristä saa lääkkeitä, täyttyi.
Minulle määrättiin triptaaneja,
tulehduskipulääkettä
ja pahoinvointilääkettä.
Ostin lääkkeet ja kolme litraa dieettikolaa ja raahustin kotiin.

En olisi ikinä tajunnut miten lääkkeitä on tarkoitus käyttää ilman mukavaa apteekkihenkilöä, joka jaksoi miettiä lääkearsenaalin käyttötarkoitukset läpi kanssani.

Sen enempää apteekissa kuin lääkärissäkään ei selvitetty sopivatko triptaanit minulle. Kotona luen lääkkeen käyttöohjeita. Olen mahdollisesti ryhmässä, jonka ei pidä lainkaan käyttää kyseistä lääkettä ja aivan varmasti ryhmässä, jonka tulee olla lääkkeen käytössä "hyvin varovainen". 

Viattomalta kuulostava pahoinvointilääke vaikuttaakin keskushermostoon. Lääkettä käytetään mm. skitsofrenian hoitoon. Se voi aiheuttaa väsymystä, uneliaisuutta ja vaikuttaa reaktiokykyyn. (Yleisissä sivuvaikutuksissa on muuten mainittu myös pahoinvointi...?). Myös tämän lääkkeen "ole erityisen varovainen" osastossa mainitaan sairauksia, joiden riskiryhmään kuulun.

Tulehduskipulääkkeen käyttöön puolestaan liittyy "hieman suurentunut sydäninfarktin tai aivohalvauksen riski".
Ja tässäkin lääkkeessä em. riskiryhmiin kuuluvia kehoitetaan keskustelemaan asiasta lääkärin kanssa.

Johtopäätökset: Loppuillan lääkitsin itseäni dieettikolalla ja ajan kulumisella, joista jälkimmäisen ansiosta aloin pikkuhiljaa palata ennalleni.

*** Sain kaikki nämä lääkkeet ilman mitään mainintoja riskitekijöistä, ilman terveystilanteeni minkäänlaista kartoittamista. Pitäisikö sen näkyä päältä, jos kuuluu riskiryhmään?

Mainitsin lääkärille heti aluksi, että ongelmani ei uhkaa työkykyäni ja kerroin, että olen ollut kolmen vuoden aikana kaksi kertaa poissa työstä migreenin takia. (Ja nämä kaksi kertaa ovat ainoat kerrat koko työurallani.) Tottakai migreenistä on harmia, mutta en voi mitenkään väittää, että se heikentäisi elämänlaatuani.

Tässä - kuten joskus aiemminkin - on tuntu, että lääkärit ampuvat helposti aika kovilla; olettavat, että potilas haluaa ensisijaisesti lääkkeitä ja lääkitsevät mieluusti tehokkaimmilla lääkkeillä, vaikka lievempiä ja turvallisempiakin keinoja olisi vielä kokeilematta.
Tavallaan ymmärrän lääkäriä. Tietyssä mielessähän jo vastaanotolle asteleminen on teko, joka viestii, että kärsimystä on, tarvitaan jotain... Eikä lääkäri ehkä jaksa, jos pitää koko ajan mielessään sen, että lääkkeet ovat aina jossain mielessä myös myrkkyjä ja apu yhdessä kohtaa voi olla riski toisessa kohtaa...

Oma odotukseni siitä, että näillä lääkkeillä saisin nuo poissaolopäivät olemattomiin, ei näyttäisi toteutuvan: jos migreeni uhkaa ja siihen ottaa kolmiolääkettä, on tuskin välittömästi työkykyinen, nuo muutkin lääkkeet väsyttävät - eivätkä ne poista kohtausta, vaan lievittävät kipua / pahoinvointia. Muut oireet siis mahdollisesti jatkuvat ja ne ovat minulle aika suuri haitta nekin.

Ehkä on ihan viisasta jatkaa kuten tähänkin asti: pitää se migreenipäivä silloin, kun se osuu kohdalle. Vaikka se joskus olisi työpäivä.
Ruokkia elämässä migreeniltä suojaavia laatutekijöitä.
Hyväksyä se, että kaikkeen en silti voi vaikuttaa.

Yksi syy tähän lääkärireissuun oli, että sillä ensimmäisellä kerralla kun olin migreenin takia poissa, joku kysyi lääkityksestä ja kun sanoin, etten yleensä ottanut mitään tai vain vähän kipulääkettä tunsin itseni jotenkin tyhmäksi tai jopa vähän vastuuttomaksi.
Siis tähän tapaan: olisiko minulla edes OIKEUTTA olla poissa töistä, jos en käytä kaikkia mahdollisia tehokkaita keinoja sairauden estämiseksi? Minähän lähestulkoon kerjään verta työnantajan nenästä, jos elelen näin välinpitämättömästi...

Nytpä olen tässäkin suhteessa viisaampi ja voin sanoa, että eivät ne triptaanit taida oikein sopia minulle...

Ps. Farmaseutti kertoi tavallisilla kipulääkkeillä toteutettavasta lääkityksestä, jota en ole aiemmin kokeillut. Sitä saattaisin kokeilla.
Uskallankohan enää lukea mitä riskejä ibuprofeenin ja parasetamolin käyttöön liittyy?

4 kommenttia:

tinttarus kirjoitti...

Kiittelemään hiippailin luoksesi sanoistasi Riihipirtin kommenttilaatikolla.
Edelleen voipuneena ja pääkoppa jomotellen vietän kotipäivän. Sain illalla työkaverilta lohtuviestin, jonka turvin osaan ehkäpä jo tänään oikeasti antaa kroppani ja mieleni levähtää.
Minulla migreenikohtaus saapuilee pari kertaa vuodessa, mutta on myös sitä laatua, ettei lääkearsenaali, jonka muutama vuosi sitten sain, mitään auta. Kolme purnukkaa minullekin määrättiin. Se pahoinvointilääke ,jonka sain, ei enää ole markkinoilla....ehkäpä hyvä niin. Entistä huopnompi olo sillä saatiinkin vain aikaan.
Kylmäpussi otsalla ja hiljaisuus ympärillä on paras apu. Ja mielen levolliseksi saaminen. Kummallista miten kiinni sitä voikaan omassa työssään olla!!No, ehkäpä kääntäen se on hyväkin, että tietää tekevänsä sitä sydämellään eikä pelkkänä leipätyönä.
Hyväksymistä oppii hiljalleen.
Se on nöyrtymistä. Myöntymistä. Olkapäiden alas laskemista. Luottamista. Siihen, että kaikki tapahtuu suunnitellusti elämässämme. Emmekä itse ole ainoita elämämme käsikirjoittajia. Luulemme ehkä joskus. Mutta huolenpito ja suunnitelmat ja se suurin rakkauskin tulee ihan muualta. Se on hyvä tietää. Kun vain paremmin aina muistaisi.

TYkkäsin lukea rivejäsi. Paljossa nyökkäilin. Hymyilin. OSasin asettua samaan.
Olen iloinen, että löysin KUUSEN luo.
Aamuaurinko heittelee hentoja säteitään. Kaksi koululaistani läksivät jo. Toisella metsäretkipäivä ja mukana itsetekemänsä eväät. Se oli tärkeä juttu:) Yksi kurkkii vielä lastenohjelmaa ja lähtee sitten. Vanhin onkin töissä jo( odottelee tammikuuta ja harmaita vaatteita ylleen:)
Sinun päivääsi valkeutta ja lempeyttä! Viikonloppuusi syyshyviä tuokioita!!

Marikki kirjoitti...

Toivottavasti kehosi on ollut migreeninsä kanssa levossa, latautunut ja kerännyt voimaa.

En minäkään taida alkaa luottaa lääkkeisiin. Minulla on välillä lievä kohtaus ja välillä ns. "kohtalainen" (ei siis koskaan "vaikea"). Siihen nähden lääkketön / kipulääkkeillä hoitaminen alkaa vaikuttaa ihan järkevältä. Näiden nyt määrättyjen lääkkeiden ottaminen heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua tuntuu aivan ylimitoitetulta, jos kohtaus olisikin joka tapauksessa melko lievä... Ja sitä taas on vaikea tietää etukäteen.

Lepo, rentoutuminen ja syvä hengitys ovat nekin hyviä hoitomuotoja.

Olen iloinen, että olet löytänyt Kuusen - ja minä sinun luoksesi. Toivottavasti viihdyt jatkossakin ja tulet uudelleen. Minulla on seuranani kolme pikkuista: vanhin on koulussa neljännellä, seuraava eskarissa ja pienin on kohta neljävuotias.

Ellinoora kirjoitti...

Marikille
Lääkärit, hoitajat, apteekkarit ja lääketeollisuuden edustajat suhtautuvat potilaita suurpiirteisemmin lääkkeiden sivuvaikutusluetteloihin ja varoituksiin. Kyynisimmät sanovat, ettei mitään lääkkeitä uskaltaisi käyttää, jos ottaisi nämä kilometrin pituiset listat vakavasti. Niiden tärkein funktio lieneekin toimia lääkkeenvalmistajatahon selustaa suojaamassa, jos jokin yksilöllinen sivuoire ilmenisi. Itse olen koettanut suhteuttaa riskit ja hyödyn. On tietysti parempi, jos pärjää ilman lääkkeitä, mutta aina ei sekään ole mahdollista.
Migreenistä iän myötä vapautunut lukijasi

Marikki kirjoitti...

Minäkin kannatan tuota suhteuttamista. Jos tästä olisi suurempi haitta, pitäisi näitä lääkkeitä ihan perusteltuina. Siinä mielessä on ihan hyvä, että lääkkeet on varalla, jos tilanne äityy hankalaksi. (Minulla oli kolmatta odottaessa sellainen hankala tilanne eli migreeniä lähes päivittäin. Silloin en voinut käyttää lääkkeitä. Magnesiumista ja homeopatiasta etsin apua, vaihe meni ohi ekan raskauskolmanneksen jälkeen. En tiedä vaikuttivatko nuo vai ei. Magnesiumia ajattelin taas alkaa syödä.)

Niin... migreeni voi tosiaan parantuakin. Minullakin on ollut aika rauhallisia vuosia välissä. Nyt nämä liittyvät aika selvästi hormonikiertoon, joten sitten kun se muuttuu, varmaan muuttuu jotain tässäkin kuviossa. Rauhalliseen suuntaan toivoisin.