sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Yleensä kaikki sujuu hyvin

Lomaviikko on päättymässä. Huomenna aamu vaatii aikaista toimintaa.
En ole tehnyt lomalla niitä asioita mitä kuvittelin: en ole ulkoillut, enkä lukenut kirjoja.
Olen sen sijaan kyllä laittanut hyvää ruokaa luona,
vienyt lapset uimaan, huvituksiin, junamatkalle
sekä ilahduttanut vanhempiani lastenlasten elämänilolla.
Olen lomaan tyytyväinen,
vain siihen en, että olen flunssainen.

Seuraavien päivien luulen olevan työntäyteisiä.
On paljon sellaista, joka täytyy vielä viimeistellä ja saada ojennukseen.

Yöt nukun huonosti,
koska jännitän.
Torstaina menen leikkauksen korjailtavaksi. Ensimmäistä kertaa sairaalaan omassa asiassani (muutoin kuin synnyttämään). En tiedä mitä odottaa tai enkä edes kovin tarkkaan sitä, mitä osaisin pelätä.
Pelkäilen siis varan vuoksi epämääräistä ja hahmotonta.
Ja mietin, pitäisikö osata pelätä enemmänkin, olenko edes ymmärtänyt riskejä... Ja sitten puhelen itselleni rauhoittavaa lääkärikieltä todennäköisistä riskeistä ja kyseisen leikkauksen yleisyydestä ja siitä, että yleensä kaikki sujuu hyvin. 

Sairaslomaa on siis tiedossa.
Se harmittaa vähän. Olen virittänyt lentoon -
ja sitten vain poistun paikalta. En jää näkemään olisiko liito jatkunut.

Kohta menen nukkumaan.
Mietin sopivia sanoja, joilla rauhoittaisin itseäni yön levottomien ajatusten sijaan.
En löydä helposti. En ole edes varma, miltä suunnalta etsiä.
Jotain levollista.
Olen varma, että sitäkin minussa on.

Ei kommentteja: