lauantai 30. lokakuuta 2010

Jännittämisen hyödyt ja haitat

Sain leikkausajan tietooni kesän lopulla.
Siitä lähtien olen huomaamattani ja välillä huomatenkin varannut osan energiastani leikkauksen jännittämiseen.
Minulla ja tyttärelläni on selvästi tämä ennakoivasti jännittävä temperamenttipiirre.
Suhtaudun siihen usein lähinnä huvittuneesti.
Lapseni kohdalla mietin, kuinka ohjata häntä jännittämään kevyesti - hyväksymään piirteen itsessään, mutta olemaan pilaamatta elämäänsä turhalla ja raskaaksi käyvällä jännittämisennakoinnilla.

Sairaalassa ehdin miettiä seuraavaa:

Mitä hyötyä on jännittämisestä: 
+ joskus hyvässä tapauksessa se auttaa motivoitumaan asioiden tekemiseen ja valmistelemiseen ajoissa
+ joskus jännittäminen viitta siitä, että asiaan liittyy muita tunteita ja tarpeita

Mitä haittaa jännittämisestä on:
- siihen kuluu valtavasti energiaa
- luovuus tukahtuu
- yöunet kärsii
- saa kärttyisäksi
- tuottaa tarpeetonta asioiden välttelemistä
- eristää muista tunteista
- eristää muista ihmisistä, jos se yhdistyy häpeään ja saa käpertymään itseensä
- jännittäminen osuu harvoin oikeaan
ja vaikka osuisikin, ei liene osoitettu niitä hyötyjä, jotka pitkällinen ennakkojännittäminen kriisitilanteessa sitten tuottaisi.

3 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Olipa hyvä, että listasit plussat ja miinukset. Teki hyvää minunkin lukea, jännitän, lähinnä työasioita ja niitä yleensä sitten ihan kohtuuttoman paljon. Koen sen lähinnä hirmuisesti energiaa vieväksi.

Sinulla on leikkaus edessä. Olet hyvissä ja asiantuntevissa käsissä, se on lohdullista muistaa.

Marikki kirjoitti...

Katja,
listailin näitä siis leikkauksesta toipuessani, sinä kirkkaana hetkenä, kun tajusin, että TÄTÄKÖ MINÄ SITTEN OLEN JÄNNITTÄNYT PUOLI VUOTTA niin että olen pakoillut ja luopunut herkkyydestä ja kuulemisesta ja hävennytkin ja jättänyt sanomatta ja sanoittamatta sitä ja ties mitä!!!

MITEN HYÖDYNTÖNTÄ! Siis aivan vallan. Vauvoja odottaessani toisella ja kolmannella kierroksella sentään olin oppinut, että turha jännittää - en kuitenkaan osu jännittämään ja ennakoimaan oikeita asioita (en olisi mitenkään keksinyt juuri ruoka-aineallergioita pelättäväksi) - ja että kaikki jännittämiseen varaamani energia on paremmassa käytössä niiden todellisten ongelmien käsittelemiseen, joita sitten mahdollisesti on edessä. MUTTA nyt uudenlaisen haasteen kohdalla en ole osannut tätä viisautta soveltaa, vaan vähän salaa itseltäkin olen pitänyt tulppaa pullon suussa ja vain odottanut, odottanut...

Nyt kun nämä "todelliset haasteet" ovat käsillä (ja mikään riski ei ole ainakaan vielä edes toteutunut) tajuan, että tässä prosessissa itse ENNAKKOJÄNNITTÄMINEN on suurempi kärsimys kuin tämä nykyinen kömpelyys ja satunnaiset vihlaisut alavatsalla...

Opiskeluaikana meillä oli joskus vessan seinällä runo, jonka otsikko oli: "Jos saisin elää elämäni uudelleen..." Sen kirjoittaja, totesi mm. että jos hän saisi elää elämänsä uudelleen, hänellä olisi enemmän todellisia ja vähemmän kuviteltuja ongelmia... On tullut podettua näitä kuviteltuja, aivan liikaa, aivan liikaa.

mm kirjoitti...

Selailen näitä juttuja vähän kerrallaan eteenpäin.
Tämä oli niin hyvä, että lähetin vinkin omalle tyttärelle.
"jännittämään kevyesti" Heh.