tiistai 19. lokakuuta 2010

Ajatusharsoa

"Don't shrink. Don't puff up. Stand on your sacred ground." 

Brené Brown kirjassa The Gifts of Imperfection.

Olen päättänyt lukea hitaasti, vain kappaleen tai pari iltaisin.
Luen usein ahnaasti.
Se tarkoittaa, että ajatukset tulevat nopeasti sivuutetuiksi.

Kirjoittaja puhuu häpeästä.
Minä muistan, miten lapsena käytin omaa lahjaani.
En muista mikä meni vikaan,
muistan oikeastaan vain sen, mikä onnistui.
Kukaan ei puhunut kanssani tapahtuneesta.
Minuun jäi häpeä,
tuntu, että se, mistä olin syttynyt,
lahja, joka oli minussa jo silloin idullaan,
oli jotenkin väärää ja hankalaa.
Kannoin sitä tuntua pitkään,
ehkä joku minussa kantaa sitä vieläkin vähän.

Lapselle on hyvä antaa sanoja.
Yksinään lapsella ei ole tapaa hahmottaa tapahtumia
mittakaavassa.

Tänään olin kokouksessa, jossa ei tapahtunut juuri mitään.
Kuulin ja tunsin muiden turhautumista,
sanoin heit, läksin teilleni.
Jäi irrallinen olo.

Toisaalla olen pitkästä aikaa innostunut.
Luulen myös, että olen pitkästä aikaa onnistunut.
Ei hullumpaa  :-)

2 kommenttia:

mm kirjoitti...

"Lapselle on hyvä antaa sanoja."

Olen tänään istunut ja kuunnellut sanoja. Kuin tulppa olisi auennut. Aikuinenkin tarvitsee joskus aikaa ja apua hahmottaaksen maailmaansa.

Marikki kirjoitti...

Sanat ovat tässä mielessä ihmeellisiä. Joskus ne ovat tärkeitä vähän käsittämättömistäkin syistä, avaavat jotain vähän enemmän kuin aivan kirjaimellisen merkityksensä.