maanantai 5. tammikuuta 2015

Käpyvarasto 2015

Olen iloinen siitä, että "käpyvaraston tyhjennys" on tullut osaksi härkäviikkojani jo useampana vuonna.

  • Se muistuttaa huomaamaan arjessa olevan yltäkylläisyyden: minulla ja perheelläni on ruokaa, varastoiksi asti, riittävästi, tarpeeksi, hyvin. 
  • Se varoittaa tarpeettomasta ahneudesta ja haalimisesta. 
  • Se kysyy yksinkertaistamaan ja ehkä jopa luopumaan jostakin totutusta yleellisyydestä, ainakin väliaikaisesti. 
  • Se muistuttaa, että kaikkea hyvää ei tarvitse olla saatavilla samaan aikaan tai tauottomasti. 
  • Se auttaa tuntemaan itseä ja omia tapoja ja kertoo selkeää kieltään siitä, missä arvioin omia tai perheen ruokatottumuksia väärin. 
  • Se innostaa keksimään uutta ja etsimään käyttötapoja, uusia yhdistelmiä ja muuta arkiluovaa, iloa tuovaa.

Käpyvaraston tyhjennyksen perusajatus on tämä:
Siivoan kaapit ja varastot. Tiedän, mitä ruoka-aineita minulta löytyy ja mitä ei. Teen ruokaa ensisijaisesti meillä jo olevista ruoka-aineista ja ostan kaupasta mahdollisimman vähän ruoka-aineita. Riippuen kertyneen varaston koosta tämä kestää pari viikkoa, kuukauden tai esim. talvilomaan saakka. Seuraan ruokakuluja ainakin tammikuun ja pyrin pitämään ne mahdollisimman pieninä. 

Tänä vuonna näyttää siltä, että varastot eivät ole ylenmääräiset.
Pakastimessa on jo nyt mukavasti tilaa, eikä moniakaan yllätyksiä tullut ensimmäisessä katselmuksessa vastaan. Tämä ei välttämättä johdu siitä, että olisin oppinut mitään tahi muuttanut tapojani, vaan siitä, että olimme Saksassa osan vuotta ja tuolloin kaapit tietysti olivat melko tyhjät.

Yhtä sun toista kaapeista löytyy: paljon vihreää teetä, jota olen saanut lahjoina useammasta paikasta; useammanlaisia papuja ja linssejä; vahingossa ostettu ylimääräinen purkki suolakurkkuja; ihania, mutta unohtuneita herkkusieniä ja maa-artisokkaa; purkki marinoituja valkosipulin kynsiä; puurohiutaleita; mysliä; tacokuoria ja tortilloja; jokunen pakastimeen tehty valmisateria; pakastevihanneksia; marjoja; pakastettua juustoraastetta; torttutaikinaa, piparitaikinaa; joitakin mausteita, maustekastikkeita ja hilloja. Pakasteessa on myös vähän kalaa, kanaa ja jauhelihaa. Joulun leivonta-aikeista jäi yli myös viikunoita ja taateleita ja kaurakermaa. Jääkaapissa on kaksi pakkausta fetajuustoa, jota kuvittelin käyttäväni uuteen reseptiin, jota en sitten koskaan tullutkaan tehneeksi.

Sitten on quinoaa ja tattaria sekä liuta gluteenittomia jauhopusseja. Näiden sopivuudesta vatsalleni minulla ei ole ihan täyttä varmuutta, joten niitä käyttelen varmaan käpyvarastoviikoillakin varovaisesti. Tattaria voisin kyllä pitkästä aikaa idättää satsin.

Ihan mielenkiintoista on nähdä, miten tyhjäksi onnistun kaapit kokkailemaan.
Viime vuonna taisin tehdä ennätyksen ruokabudjetin alhaisuudessa, joten tänä vuonna tyydyn ihan vain kohtuullistamaan kuluja.


4 kommenttia:

Marmustoi kirjoitti...

Tämä on hieno projekti! Itsekin teen silloin tällöin samanlaista puhdistusta ja huomannut, että se kehittää tietoisuutta omista valinnoista pidemmälläkin tähtäimellä.

Marikki kirjoitti...

Juuri niin. Ja oi, eihän tuo lista edes ollut täydellinen. Yhtä sun toista löytyi vielä tarkemmassa katsannossa. Pikkuisen hamsterin vikaa minussa taitaa olla edelleen.
Mietin tuossa, että voisiko tätä verrata vähän niinkuin paastonaikaan ennen pääsiäistä, mutta vain näin juhlakauden jälkeen siirrettynä. Totesin kyllä, että vertaus ontuu. Me syömme suuren osan tästä ajasta erinoimaisesti, kun kaikki kaappien aarteet pääsevät käyttöön (enkä jemmaile niitä jonkin pahan tai paremman päivän varalle...)

Liisa kirjoitti...

Minäkin tongin vähäsen. Joulun jälkeen tulee aina valtava tuoreen ja kasvispitoisen ruuan himo, vaikka en itse asiassa syönyt lihaa joulunakaan... En löytänyt etsimiäni idätyspapuja, mutta sen sijaan vastaan tuli kolme purkkia hapankaalia! Jihuu! Taidan liittyä seuraan ja ottaa kaapin sisällön muutenkin ihan ajatuksella käyttöön.

Tuo paastonaikajuttu on sillä tavalla huvittava, että minä ortodoksina syön paastonaikaan mielestäni paljon paremmin kuin muuten, ja enemmän sellaista mistä oikeasti pidän. Luontainen kasvissyöjä kun olen.

Marikki kirjoitti...

Tonkiminen on tosiaan palkitsevaa. Hauska kuulla, ettei paastonaika ajatus ollut sitten niin kovin harhaanjohtava kuitenkaan... :-). Yksinkertaisuus on monesti parempaa kuin epämääräinen yltäkylläisyys, mutta aina en tosiaankaan muista sitä.