sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Tavarasaldo

I
Järjestin poikien huonetta.
Täytin neljä muovikassillista. 
Kaksi matkasi roskiin: roskia, askarteluja (sniif!), rikki menneitä tavaroita (mur!).
Yksi säkki meni varastoon. Siinä oli ihania leluja, joista pojat ovat jo kasvaneet ohi, mutta joista en raaskinut luopua kokonaan. 
Toinen säkki on melkein samansisältöinen, mutta jatkaa matkaansa uusiin osoitteisiin ja uusille lapsille. 
Toivon, että vihreän krokotiilin vastakappale vielä löytyy... 

Luulisi, että huone olisi nyt siisti. 
No, hyllyt ovat jokseenkin järjestyksessä, mutta autolaatikkojen, legolaatikkojen ja pöytäpintojen kanssa tarvittaisiin vielä vähän säätämistä...  

II
Eilen illalla paketoin joululahjoja. 
Laskelmieni mukaan ulosmenneitä on enemmän kuin sisääntulevia. :-). 

III 
Toimintatuokio herätti kysymyksiä: 
Miksi tavaraa on niin paljon? (ikuisuuskysymys)
Heitänkö pois vain voidakseni hankkia uutta?
Miksi monet hienot pelit ja vehkeet tehdään sellaisiksi, että ne ovat hetkessä toimintakelvottomia? 
Jos jouluna on vähemmän lahjoja, miten käy lasten odotusten ja lapsuuden joulujen taianomaisen tunnelman?
Voiko joululahjaksi antaa kierrätysleluja? 

3 kommenttia:

tinttarus kirjoitti...

Tunnustan. Olen manipuloinut lapsiani. Saanut heidät ymmärtämään, ettei tavarataivas ole tavoittelemisen arvoinen. 8-vuotias suloinen tyttöseni kirjoitti kirjeen pukille ihan itse. Omin päin. Siinä oli toiveena:
Chu chu pets
Ristikaulakoru
Uusi testamentti
Niken karvavuoriset nilkkurit
Sisäpelikengät

Itkunhan minä päästin. Ja tunnustan muutakin. Ostin kaksin kappalein niitä ainukaisia leleutoiveita, pikkuisia karvaisia marsuja:)

Kovasti tuo on lukenut läpi kaikkia lasten raamattujaan. Nyt toivoi rohkeasti. Uskallanko tuonikäiselle antaa.....

No. ♥

Joulun kaunis ajatus luoksesi!

Maria kirjoitti...

Voi antaa kierrätettyjä ja voi antaa lupauksia yhteisistä kahdenkeskistä hetkistä

Tinttaruksen pienimmän toiveet olivat kuin omamme,
siinä toivottiin äidille uutta talvitakkia sniif
ja itselle jotain kivaa kirjaa ja uutta kaakao mukia..
arvaa vaan mitä keksin lisäksi:)
halit sinulle,
ja onnea vastakappaleen löytymiseen
tuli mieleen pojan vast'ikään siivoama oma nurkkauksensa jolloin löysi kauan kadoksissa olleen jonkun muoviukkelin happipullon ...ja mikä riemu vaikka ukkoa ei enää ole ollut muutamaan vuoteen.

Marikki kirjoitti...

Tinttarus: Ihania toiveita, aitoja :-). Minttu sai ehkä 9-vuotiaana koulusta uuden testamentin. Hänen ajatuksensa oli lukea se läpi kuin mikä muu tahansa kirja. En tiedä, kuinka pitkälle pääsi... mutta minusta uskaltaa antaa ja lukeakin.

Maria: Sopivasti mitoitetut toiveet teilläkin! Ja äitiäkin on ajateltu...

Minä olen aina välillä pitänyt nimenhuutosulkeisia näille lelukokonaisuuksille... ja aika hyvin ovat juuri nämä tänään kokoamani jutut pysyneet tallessa --- jääpi vähän harmittamaan, jos yksi pala kuitenkin loppulaskennassa puuttuu...

Meillä lahjat oli jo hankittu siinä vaiheessa, kun toivelistan kirjoittamiseen ryhdyttiin. Molempien listalla oli Angry Birds Rio ja Autot II elokuva (jota emme päästäneet elokuviin katsomaan...) ja muutamia muita leluja... Onneksi lahjoittajatahot ovat olleet sen verran hereillä, että nämä toiveet taitavat toteutua. Aion myös antaa kirpparilta ostamani legoukkelihäkkyrät pojille.

Minusta on / olisi mukavaa hankkia vaikka mitä lahjoja ja toteuttaa kaikkia toiveita ja tunnelmoida. Mutta kun en tosiaankaan halua kerryttää sitä tavaraa ja antaa sellaista, jolla ei ole muutamaa päivää pidempään arvoa. Enkä halua kasvattaa siihen, että rakkaus on tavaraa, joulutunnelma on tavaraa jne. Mutta toisaalta oma tausta on vähän sellainen, että jouluna oli palljon lahjoja, muulloin sitten välttämättä ei juuri mitään. Koen yleensä aina ennen joulua semmoisen pikkupaniikin siitä, että onkohan näitä lahjoja nyt tarpeeksi vai pettyvätkö lapset, olenko alimitoittanut kaiken niin, ettei joulukaan tunnu missään.

Myönnän senkin, että kun minulle on odotettavissa ehkä yksi paketti (mieheltä & hänen perheeltään yhdessä, koska olen toivonut kallista lahjaa :-)), kaipaan vähän lapsuuteen ja siihen, että minäkin saisin kasapäin ihania yllätyksiä. (Tai sitten vain taas kaipaan sitä ÄITIÄ, joka laittaisi minullekin vielä paketin lämpimien ajatuksien saattelemana.)