sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Mitä tuo joulu tullessaan?

"Tää on ehkä paras joulu, mitä meillä on ollut..." totesi neljävuotias Paju äsken yläkerrassa.

Minulle on ensin joulu
ja sitten loma.

Ja tämä päivä on jo ollut sitä lomaa: kaksi elokuvaa lasten kanssa ja päivä, jolloin puuhalistalla ei ole ollut yhtään mitään.
Jouluaatto oli tunnelmallinen, mutta kuitenkin vielä tekemisten ja vastuun täyttämä.
Jouluaaton aattona tuli itku: yksi ei yhtäkkiä jaksanut koko joulua;  toinen oli puuhastellut jo paljon ja uhkasi väsyä ennen aikojaan, toivoi ymmärrystä (sai).

Kiitos kaikille ihanista sanoistanne & jouluntoivotuksista edelliseen postauksen kommenteissa.
Olette minulle tärkeitä,
te joiden elämää saan jakaa ja jotka jaatte arkeani ja ajatuksiani täällä Kuusen oksilla.

Minulle parasta joulussa on ollut
- Rajattoman joulukonsertti
- arjessa ollessa hetki, jonka vietin joulukranssia ja hämärtyvää lumimaisemaa katsellen
- jouluaattona lasten ilo tontun yllätyksistä, joululahjoista ja lempiherkuista
- joulupäivänä tunne siitä, ettei ole yhtään mitään, mitä pitäisi tehdä


3 kommenttia:

Maria kirjoitti...

parasta on hetken ajattomuus myös täällä♥

Tie on kevyt kirjoitti...

Tuo on niin totta tuo viimeinen kommentti, ettei ole mitään pakollista tekemistä. Se on parasta!

mm kirjoitti...

Tuossa lueskellessani juttujasi tajusin (varmaan taas kerran, mutta tajusin sen nyt uudestaan) että joulu on kaikkien aistien - ja sydämen juhla, ei vain makujen. Siihen liittyy tuoksuja ja nuuhkimista, silitystä ja taputtelua, laulua ja kauniita sanoja, kimallusta ja perinnevärejä ja sitä, että nyt on näin hyvä...