perjantai 14. lokakuuta 2011

Syys(loma)pyörre

Olen yksin.
Minulla ei ole erityistä syytä tulla nopeasti töistä kotiin. 
Eteinen on yhtä siisti tullessani, kuin se oli lähtiessäni.
Voin katsoa elokuvan keskeytyksettä alusta loppuun.
Kuulen jokaisen sanan.
Mitään ei tapahdu, ellen tee sitä itse.

Siirrän syrjään ajatuksia ja tavaroita.
Olen liian levoton laskeutumaan
ja kuitenkin uppoan. 
En kutsu ketään kylään.
En mene minnekään,
Viritän ääniä ja valoja, pelkään, olen tyhjä.
Varjelen pelkoa, väistän pelkoa, kierrän, käperryn.

Katson itseäni ikkunaruudusta
ja kuvittelen itselleni toisenlaisen elämän
sen, jota joskus pidin todennököisimpänä.

Ikävöin häiriöitä,
takkeja ja kenkiö eteisen lattialla,
murusia keittiön pöydän alla.

Kierros kierrokselta
vähitellen
saavutan itseäni.
Alan kuulla, vaikka on liian hiljaista.
Tulen turvatuksi, vaikka pelkään.



4 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Ihana! Minulla on huomenna samanlainen "yksinäinen" päivä, mutta vietän sen valmistellen naisteniltaa ystäville. Ja sitten illalla tulevat vieraat. Mukavaa vaihtelua kotiäidin elämälle, että saa tehdä rauhassa valmisteluja.

Marikki kirjoitti...

Mukavaa päivää, Elina!
Yksinolon hetket(kin) ovat ihania,
mutta on myös valtavan ihanaa kun saa elää paljon elämää ympärillään.

Linnea kirjoitti...

Yksinolopäivät ovat äidin arjen helmiä!

onnenpäivänen kirjoitti...

Voi voi, mie löysin itseni tuosta. Kiitos!