sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Arkisen sunnuntain ajatuksia

Välillä haaveilen siitä, että työ ja muu elämä olisivat selkeästi erillisiä.
Välillä nautin siitä, että niin ei ole.
Tähän sunnuntaihin on mahtunut suunnittelutyötä, päivämäärien etsimistä, ohjelman asettelemista, suuria linjoja ja pieniä valintoja. Kotona on mukava tehdä töitä. Sitä, mitä tein tänään, en haluaisi tehdä muualla.

Ensi viikko näyttää täydeltä - niin myös monet sitä seuraavat viikot.
Joskus katson vahingossa liian pitkälle. Yritän nyt katsoa taas lähelle, tähän iltaan ja huomiseen. Suunnan voi ottaa myös läheltä.
Joskus toivon, että voisin suunnitella myös niitä asioita, joihin en voi nyt itse vaikuttaa. Puntaroin mahdollisuutta, että valittamisen sijasta ottaisin vain vastaan, katsoisin mitä hyvää mihinkin voi kätkeytyä. On vain niin paljon helpompaa nähdä epäkohdat pelkästään epäkohtina. Yritän nähdä myös mahdollisuuksia.

Olen välillä vähän surumielinen. Välillä onnellinen ja tyytyväinen. Välillä vihainen ja tyytymätön.  Kirjoittuani tämän muistan, että joskus kauan sitten olin paljon vähemmän. Yritin vakuuttaa itselleni, että minulla saa olla kaikkia tunteita. Niin on. Enää en tarvitse vakuuttelua.

Tänään olen tyhjentänyt ja täyttänyt kasseja, jotka ovat täynnä eletyn elämän jälkiä ja muistoja. Kassit ovat matkalla meiltä pois. Uskon, että on hyvä jättää taakse, konkreettisestikin. Prinsessan kruunu, taikasauva, nukke ja nuken vaatteita... (Pikkuisesta prinsessaisesta on kasvanut ihana nuori tyttö, joka onneksi tanssii edelleen olohuoneessa keveästi ja huumorintajulla.)

Tällaisena olen jo pimeässä illassa
tänän ilman kynttilää, vailla sen kummempia valoja tai tunnelmia
arkisessa elämässä, joka
on hyvää rosoisena, epätäydellisenä, itkettävänä ja koskettavana.

Hyvää yötä lukijani,
toivon, että saat tänään hetken olla vaan,
se on hyvä :)

3 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Tuli tunne että istuit juuri tuossa pöytäni ääressä ja juttelimme .Olen tänään miettinyt ihan samoja asioita.Riitän näin.Sinäkin ♥

mm kirjoitti...

Selailin näitä läpi.

Tuolta kauempaa osui yksi. Se muotoiltuna: "Yritän antaa itselleni luvan suoriutua tehtävistäni kohtuullisesti..."

Tästä kirjoituksesta taas osui tämä: "Suunnan voi ottaa myös läheltä." Tätä yritän soveltaa juuri tähän päivään,tähän iltaan. Jospa se siitä.

Marikki kirjoitti...

Kiitos, kun jaoitte ajatuksia. Olen ollut työn nielemä...