tiistai 8. maaliskuuta 2011

Pikkuveli saa matkata vaunuissa,
kun isoveljen pitää kävellä.
Epäreilua, ihan kamalan epäreilua!

Timotei romahtaa aamulla tienpenkalle.
Minä kovistelen vähän: ei tähän voida jäädä,
on mentävä, vaikka tuntuisi kurjalta.

Timotei kyhjöttää tien vierustalla.
- Meidän pitää mennä, minä sanon,
miten minä nyt voisin sinua auttaa!?!

- Minua pitäis vähän lohduttaa,
saa hän soperrettua.

Menen viereen, halaan ja puhun,
sovitaan, että pidän kädestä.
Jatketaan matkaa.

4 kommenttia:

Linnea kirjoitti...

Minua pitäisi vähän lohduttaa... liikuttavaa.
Niin se varmaan on, että itse kutakin pitää välillä vähän lohduttaa.

Ellinoora kirjoitti...

Lapsilta kannattaa kysyä, kyllä he tietävät. Kiitos kun jaoit tämän.

onnenpäivänen kirjoitti...

Kouraisi sydämestä tämä, kiitos. Nimimerkillä Hermot menee ihan turhasta.

Marikki kirjoitti...

Minua tämä liikutti myös. Seuraava siirtoni olisi varmaan muuten ollut aikalailla kovat piipussa tyylinen... Onneksi osaavat välistä opettaa minuakin nämä pikkuiset.