keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Keikahdan hetkeksi kantapäille

Jätin taakse
paksun pinon virallisia, tärkeitä, punakynällä merkittyjä,
tiedostokaupalla toisia sana sanalta tarkastettuja,
tänään pienen nipun muita, tavallisempia, käsin kommentoituja.

Huomennakin olen taitteessa:
pienet hyvästit, siirtymä kohti seuraavaa.

Välissä sammalpäiviä, vihreä huopa,
niityn laidalla oranssinpunaisia unikoita.

1 kommentti:

Katja kirjoitti...

Kaunis teksti! Sammal on hyvä, niitty ja unikot myös. Muistan, kun joskus venerantaan kävellessämme näimme metsässä pönäkän sammalkukkulan, kallio se taisi olla. Siellä puiden latvojen korkeudessa sammalen päällä makasi mies kädet puuskassa rinnalla, katseli avaria taivaita. Ajattelin, että siinä vasta onnellinen ihminen.