sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Suhteesta vedenkeittimeen (ja vähän imuriinkin)

Olen ostanut kaksi vedenkeintintä sen jälkeen, kun muutimme tähän asuntoon.
Muutosta on 2,5 vuotta.
Ensimmäisen ostin tuskaantuneena edellisen lyhyeksi jääneeseen käyttöikään.
Ostin kalliimman mallin, jossa oli käteviä erikoisominaisuuksia. Keittimellä pystyi esimerkiksi lämmittämään (aiemmin keitetyn) veden 40 asteiseksi, mikä oli vauvan erikoismaidon kanssa tarpeellista.
Jossain vaiheessa mekanismi kuitenkin petti.
Elin vähän aikaa ilman keitintä, kunnes ostin tavallisemman, mutta kauniin, pikkukeittimen.
Se meni rikki muutama päivä sitten. 
Olen omistanut edellisen 13 vuoden aikana vähintään viisi vedenkeitintä.
Teen tästä johtopäätöksen, ettei näitä laitteita ole valmistettu kestämään paria vuotta pidempää (ja vähempikin riittää).

Nyt rikkoutunut laite saattaisi mennä vielä takuusen.
On tosin aika todennäköistä, että kuittia ei löydy.

Koska juon paljon teetä, käytän vedenkeitintä jatkuvasti.
On varmaan energiatehokkaampaa keittää vettä vedenkeittimellä kuin levyllä.
Mutta onko mitään järkeä ostaa vähän väliä uusia elektroniikkalaitteita, joiden tietää hajoavan parin vuoden sisällä?

Minulla on hyvä termoskannu. Se pitää veden todella kuumana useita tunteja.
Minulla on myös vanhempieni oletettavasti 70-luvulla ostama teräksinen Hackmanin vesipannu.
Sen ainoa puute on, ettei se vihellä, kun vesi on valmista. Enkä minä pidä ajatuksesta, että unohtaisin veden kiehumaan levylle kovin pitkäksi ajaksi. (Muistaakseni jokin tämänsuuntainen tapahtuma johti nyt rikki menneen laitteen ostamiseen. Olen liiaksi tottunut siihen, että veden voi laittaa kiehumaan ja sitten unohtaa...) 

Koska myös imuri on rikki (sekä yksi kännykkä, joka tosin on jo "vanha", noin 5 v) olin laitemyymälässä.
Katsoin myös vedenkeittimiä, mutta en halua niistä yhtäkään. Luottamus on mennyt. Mikään ei takaa, etteikö uudestakin tarvarasta tule hetkessä ongelmallinen romu, jolle ei ole enää mitään käyttöä.

Vanhemmillani oli koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, yli 25 vuotta, sama, hyvin toimiva imuri.
Meille nyt ostamani on kolmas tässä perheessä. Se tuntuu ihan normaalilta, aina välillä pitää ostaa imuri.
Imurin ostaminen oli kummallista. Halvin olisi maksanut 69 euroa, kalleimmat yli 400 euroa. Mallien ominaisuuksien vertailu olisi vaatinut omaa taustatutkimustaan. Kaupassa sellaista oli erittäin vaikea enää tehdä. Toki myyjä esitteli malleja. Ostin laitteen, jonka valmistajalla on pitkäikäisen maine ja josta tuttavilla oli hyviä kokemuksia. Mene ja tiedä. Imuri on vielä paketissa.

Päätän taas testata elämää ilman vedenkeitintä. (Paluu alkeelliselle 80-luvulle siis.)
Toivottavasti opin vahtimaan kiehuvaa pannua ennen kuin pannu/ liesi / koti on karrella..

PS. Tuo viittaus 80-lukuun tulee siitä, kun luin jostain lehtijutusta, että suojellaksemme ympäristöä pitäisi tinkiä jopa elintasosta... "Se tarkoittaisi palaamista 80-luvun elintasoon ja luonnollisesti sitähän kukaan ei halua." Olen elänyt 80-luvulla. Oliko se niin kamalaa?   

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

jopas sulle on sattunut susia vedenkeittimiä. itsellä ollut käytössä viimeiset 10vuotta sama teräksinen vedenkeitin ja edelleen pelittää mainiosti. obh nordica <3

Marikki kirjoitti...

Oi toivoin heti, että saisin sulta vinkin kestävään malliin. Tämä juuri rikki mennyt oli samaa merkkiä!