keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Iltatunnelmia

Pienin on kauhean soma.
Hän nukuttaa isoa pehmokoiraa ja pienen pientä muovista koiraa jakkaroiden päälle.
Hän antaa koirille oman ja veljensä nimen ja sanoo: minä olen äiti.
Sitten hän laulaa koirille lapsille keksimäni oman unilaulun
ja puhuu laulun jälkeen kuiskaten.
Koirien ollessa hereillä hän sanoo: eipäs nyt riidellä, varmaan juuri samalla äänellä, jolla sanon sen hänelle ja veljelle. Hänellä on koko ajan jotakin meneillään. Aina välillä hän nousee tuolille ja hyppää.
Jos häntä joutuu kieltämään jostakin, hän saattaa romahtaa parkumaan ja huutaa: Ei saa sanoo mulle!
Hetken päästä hän on taas iloinen ja avulias, hakee tavaroita, joita tarvitsen. Hän laulaa: mini mini maa...
Kun on iltatoiminen aika, hän sanoo: Ei vielä oo ilta! Ei oo pimee, ei oo kukat menny nukkumaan. 

1 kommentti:

Elina Koivisto kirjoitti...

Kerrassaan soma (ja soma on soma sana)!